Search blogs.fi

  • Älä unohda meikata!

    Pyöräillessäni tänä aamuna töihin pyyhkäisin kädellä naamaani ja samalla tajusin - olin unohtanut meikata! Aivan täysin!

    Siinä sitten punnitsin vaihtoehtojani. Kotiin en jaksa enää kääntyä, liian pitkällä ollaan. Voisin myös aivan hyvin viettää meikittömän päivän, kukaan töissä ei välttämättä edes huomaisi. Tai ehkä saattaisi kysyä olenko kipeä. Sitten muistin jättäneeni töihin ripsarin ja jotain mineraalimeikkejä, pelastus!!!

    Siinä sitten veskissä aloin sutimaan pakkelia naamaan, meikit olivat jotain lehden mukana tulleita ilmaisjutskia enkä ollut niitä koskaan kunnolla käyttänyt. Sipaisin luomiin vähän luomiväriä, ripsarikin oli vielä sen verran kunnossa, että sai sudittua silmiä esiin. Lopuksi päätin vielä viimeistellä kokonaisuuden puuterilla, joka huomattavasta vaaleudestaan huolimatta oli soveltuva "all skin tones".

    Puuteripölyn laskeuduttua vilkaisin peilistä lopputulosta. WHAAATTT??? 88| Mun naama oli - ööö - kuulas mutta väärällä tavalla. Posket olivat ikäänkuin valkoiset mutta samalla läpikuultavat ja hohtavat. Olisin varmaan valaissut koko konttorin naamallani!!! Eihän siinä auttanut kun hinkata naamaa käsipaperilla ja yrittää saada ylimääräiset pois. Joko mun skin tone oli sille puuterille liian tumma tai mä en osannut käyttää sitä - tai ehkä luomiväristä poskille varisseet kiilto-osat jotenkin sekoittuivat poskillani ihanaksi hehkuksi, mene ja tiedä. Lopputulos oli joka tapauksessa ihan karsea. Joten tästä oppineena pitääkin kasata uudistunut "ensiapulaukku" toimistolle.

    Luitteko muuten, että mm pyörällä töihin kulkevat tuntevat itsensä onnellisemmaksi ja vähemmän stressaantuneeksi kuin omalla autolla kulkevat?

    Pyöräilyyn liittyen, kesällä oli KuntoPlussassa artikkeli, kuinka selvitä tilanteesta, jossa olet tekemässä ennätysaikaa urheilusuorituksessa mutta pissihätä vaivaa :roll: Harmikseni olin heittänyt lehden jo pois, mutta artikkelissa annettiin käytännön vinkkejä miten tilanteesta selvitään, että esim maratonilla vaan laskee alleen, kyllä se siitä kuivaa. Erityisesti jäi mieleen meille naisille pyöräilyyn annettu vinkki (kun onhan se ikävää kun kenkä kastuu...); pitää ottaa nilkasta kiinni ja siitä hieman venyttää samalla kun helpottuu. 8| En kyllä ikinä voisi kuvitella itseäni siihen tilanteeseen...ja mietin artikkelia lukiessa oliko se oikeasti kirjoitettu ihan vakavissaan.

    Tänä aamuna näin työpaikan pihassa tämän naistenpyörän satulan. Kävi ihan mielessä että mitähän ne Nopsan insinöörit ovat ajatelleet suunnitellessaan tämän??? :oops:

    WP_001396

  • Opiskelijaelämää

    Minä taidan olla ikuinen opiskelija :roll:

    En siis siinä mielessä, ettenkö saisi opintoja valmiiksi. Se kyllä onnistuu. Tarkoitin lähinnä sitä, että opiskelu alkaa lähinnä olla minulle kuin harrastus - olenhan taas opiskelemassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Yhden YAMK tutkinnon tein IT:n puolelta, informaatioteknologiasta. Tämä uusin koulutusohjelma on nimeltään Teknologiaosaamisen johtaminen.

    Monen mielestä olen vähän hullu - no niin kai. Toisaalta opiskelu tuo tervetullutta vaihtelua työelämään, siellä tapaa erilaisia ihmisiä eri firmoista ja saa laajennettua tajuntaansa laillisin keinoin. :)) Ehdottomasti paras etu opiskeluissa on kuitenkin tämä:

    kortti

    Halpaa opiskelijahintaista ruokaa viereisestä Amicasta - ei voi valittaa!!!! Yliopistovuosinani en koskaan syönyt koulussa, oli muka liian kallista (???), otan nyt nuo menetetyt edut takaisin korkojen kera.

    Ensimmäinen opintokokonaisuus käsittelee johtamista ja johtajuutta ja istuinkin lauantain luennolla. Keskustelimme mm siitä, millainen on huono johtaja tai johtajuus. Sitten opettaja esitteli listan strategisen johtajan ominaisuuksista ja pyysi miettimään, ovatko kaikki ominaisuudet tarpeellisia ja onko olemassa ihmistä, joka täyttää kaikki nuo ominaisuudet. Lista oli typistetysti tällainen (esityksessä ominaisuuksia oli avattu hieman enemmän)

    1.) LOVE AND CARE FOR OTHERS
    2.) TEACHER AND MENTOR.
    3.) SERVANT LEADER.
    4.) PERSONAL EXAMPLE.
    5.) SELF-DEVELOPMENT AND CARE.
    6.) COMMITMENT.
    7.) PURPOSE.

    Suurin osa nyökytteli ja olimme samaa mieltä - kyllä, kyllä nuo ominaisuuden löytyvät hyvästä johtajasta.

    Mutta onko yhtään johtajaa, joka täyttää kaikki nuo vaatimukset? Tiedossa oli, että asiaa oli tutkinut joku sotilas Usassa ja oli päätynyt yhteen henkilöön. Ilmoille heiteltiinkin entisiä presidenttejä ym merkittäviä historian suurmiehiä.

    Kunnes saimme kuulla vastauksen: Jeesus.

    Voitte kuvitella millainen älämölö luokassa alkoi. Osa naurahteli, miten "taruolento" voi olla paras mahdollinen strateginen johtaja. No - ottamatta sen enempää asiaan kantaa totean vaan, että pojot herra Gregg F. Martinille Usan armeijasta. Hän on saattanut kohdata monenlaista kritiikkiä esitellessään tutkimusprojektinsa tulokset. Jo pelkästään luokkamme moninaiset reaktiot sen osoittavat.

    Tutkimus löytyy PDF:nä täältä, pitää ehkä lukea se ajan kanssa itsekin läpi.

    Että siinä ekan koulupäivän mieliinpainunein juttu, enpä tuotakaan tiennyt ennen lauantaita!

  • Positiivista junailua

    Junailin tänään pääkaupunkiseudulle työasioissa. Työreissuja on nykyään sen verran harvakseltaan, että tämä oli suorastaan jo juhlatapahtuma. :))

    Junassa oli ilmassa positiivisuutta, vaikka kello oli vasta 6.22 ja olisi kuvitellut ihmisten olevan aamuäreitä. Ensimmäiseksi homioni kiinnitti nuori mies, joka kysyi reippaasti takanaan istuvalta naiselta saisiko laskea penkkiään taaksepäin. Pojot miehelle - kukapa siinä kehtaisi kiukutella ja sanoa, että "kyllä haittaa", kun toinen noin reippaasti ja nätisti kysyy.

    Sitten junan konduktööri kajautti ilmoille reippaat hyvät huomenet ja käsittämättömän pitkät ja iloiset litaniat menosuunasta ja lippujen tarkistuksesta. Lopuksi hän toivotti jokaiselle hyvät päivänjatkot, ei rutiininomaisesti vaan selkeästi hakien henkilökohtaista "huomioin juuri sinut" -tunnelmaa. Viimeistään siinä kohtaa hymy pyrki suupieliin ja aamunyreys oli tipotiessään.

    Viimeisen mukavan silauksen junamatka sai Duetto-ravintolavaunusta. Aamukahvin sai hörppiä oikeasta lasimukista (Teema) eikä mistään pahvisesta törpöstä. Luksusta sanon minä - hyvä VR!

    Kotiin päästyäni minua odotti vaaleanpunainen yllätys. Nyt saa syksy tulla - minä olen valmis!!!

    WP_001359

    PS. Minun lienee syytä tarkistuttaa kuuloni. Kuuntelin äskeisen Akuutti-ohjelman juontoa, jossa juontaja sanoi tyyliin "Tänään Akuutissa käsitellään useaa suomalaista vaivaavaa homo-ongelmaa" Että mitä?? Melko rohkea aihe :roll: Niin jaa, siis homeongelmasta olikin puhe. :))

  • No mikäs se on mielessä: peppupa hyvinkin!

    Katsoin eilen juutuupista Nicki Minajin videon Anaconda. Nickihän on tunnettu muhkeasta pepustaan ja oheisella videolla esitellään (laulun sanojen mukaan isoja ja lihavia) peppuja oikein urakalla. Piti jo välillä tarkistaa että minkäs tuben puolella mä oikeasti olinkaan.

    Olikohan jo peräti samana päivänä kun jostain uutisvirrasta osui silmiin tämä otsikko:

    stara_otsikko

    Mahtaa olla tosi hienoa omistaa "maailman kuolatuin peppu" :roll:

    Sitten kuuntelin Spotifystä randomina jotain soittolistaa ja korviini ottivat biisin sanat "I'm bringing booty back, Go ahead and tell them skinny bitches that". Booty, butt, bum, wiggle, wiggle...

    Peppua pukkaa joka tuutista oikein urakalla. En nyt voi olla pohtimatta, että ihan oikeesti, eihän tässä nyt ole mitään järkeä? Yksi ruumiinosa nousee tällä tavoin otsikoihin, lauluihin, videoihin - kaikki haluavat upean sellaisen, kuntosalilla vietetään aikaa tuntitolkulla treenaten sitä, lehdet pursuavat vinkkejä ahterin osontamiseen tai pienentämiseen... Että kuten Timo Kettunen bloggasi IL:ssä "Perse on ollut perinteikkäästi se minkä ympärillä kaikki pyörii." Siltähän tämä kovasti näyttää.

    Ja nyt kun kaikille tuli hirveä tarve treenata pakaroitaan niin täältä parhaat vinkit treeniin :))

  • Uusi ohjelmaformaatti

    Tulimme PT Jannen kanssa äsken kehitelleeksi uuden ohjelmaformaatin:

    Apua - PT:stäni on tullut pullukka!!!

    Minulla oli siis PT treenit ja siinä sarjojen välissä keskustelumme ajautui mm pikaruokaan, herkkuihin ja lihomiseen. Aloin leikitellä ajatuksella, mitä tapahtuisi, jos PT Janne pulskistuisi. Ja siitä se formaatti-idea sitten lähti - sanoin Jannelle, että munhan täytyisi siinä tapauksessa ilmoittaa sut ohjelmaan "PT:stäni on tullut pullukka".

    Ohjelmassa olisi pareja, joista toinen siis pulskistunut PT ja toinen hänen timmissä kunnossa oleva asiakkaansa. PT siinä surkeana selittelisi, miten pikkuhiljaa alkoi pikaruoka maistumaan ja asiakkaiden välissä tuli napattua vähän liikaa massankasvatukseen tarkoitettuja energiapatukoita. Että "alkuunhan sitä tuli seliteltyä massan kasvatuksella lihaksen hankkimista varten mutta että treenauskin siinä sitten jäi, kun ei töiltä oikein ehtinyt".

    Ja asiakas turhautuneena sitten kertoisi, miten PT:n uskottavuus on nyt kyllä kärsinyt ja eihän hän enää jaksa edes tsempata ja avustaa vaan istuu jakkaralla ja huutelee että "vielä viis" samalla kun haukkaa suklaapatukkaa.

    Sitten asiakas saisi tsempata PT:tä laihdutusprojektissa. Ohjelmassa saatettaisiin nähdä miten asiakas pääsisi purkamaan patoutumiaan ja huutaisi polla punaisena "älä uikuta vaan KYYKKÄÄ, mieli se on joka ensimmäisenä pettää eikä jalat, vaikka tangossa on 570 kiloa" :))

    No ehkä tää vaatii vielä kehittelyä...ja en nyt tiedä löytyisikö tähän ohjelmaan tarpeeksi osallistujiakaan. Mutta hyvät oli PT treenit eikä se Jannekaan siis ole lihonut, vaikka hän ohjelmaformaatin inspiraatio olikin. :>>

  • Kirppu

    Johan oli perjantaina ihmetystä kerrakseen, kun Tero kurvasi duunipaikan pihalle tällä vihreällä ilmestyksellä (huomatkaa kuskin iloinen ilme!!)

    Fobia1

    Tiesin odottaa yllätystä, sillä automme oli jäänyt huoltoon odottamaan jotain anturia ja saimme viikonlopuksi vuokra-auton. Olin tietysti maalaillut mielikuvia meistä kruisailemassa kenties jollain kivalla citymaasturilla tai nopeasti liikahtavalla urheiluautolla...mutta että Skoda Fabia 1.2, siitä en kyllä tohtinut villeimmissä unissanikaan haaveilla.

    Mikäs siinä, ei muuta kuin Fobian nokka kohti Viitasaarta eli heti auto maantieajotestiin. Meteli sisällä oli melko huomattava omaan autoon verrattuna ja kuski valitteli, ettei kuulemma tapahdu mitään, vaikka kaasun pisti pohjaan, mutta muutoin matka sujui oikeinkin rattoisasti.

    Kirpun retro väri oli kyllä silmäänpistävä ja en ehkä ihan ensimmäiseksi tuota omaan autooni ottaisi. Varsinkin kun kesäisin auton saattaisi hävittää pihalleen :))

    Fobia2

    Minä ajoin kirpulla lauantaina ja rakastuin välittömästi. Auto oli huomattavasti parempi ajaa kun olin oikeasti odottanut (kytkintä lukuunottamatta, se oli ihan kauhea). Ja NYT minä ymmärrän miksi naiset haluavat ajaa pienillä autoilla!!! Pieni auto on ihan älyttömän kompakti, pieni, näppärä ja sen parkkaa ihan mihin vaan!!! Se, että onko se kuinka turvallinen kolaritilanteessa on eri juttu, mutta varsinkin kaupunkipyöritykseen tai lyhyille työmatkoille tuollainen pikkuauto olisi kyllä ihan ehdoton peli!!

    Fobia3

    Lauantaina vastaan tuli hulppea Audi Q7 (Kirppu kyllä röyhisteli heti konepeltiään ja päästeli isottelevia murahduksia!) ja taisin kommentoida jotain "ökyautosta". Tero tuumi, että quu seiskan hinnalla kirppuja saisi ainakin viisi, jollei jopa seitsemänkin. Siis aatelkaa - niitä sais joka päivälle omansa ja eri värisenä!!!! Vähänkö ois siistiä!!!!

    Mutta joku tyyppivika näissä Fobioissa on, nää tuppasi muodostamaan jonoja 8|

    Fobia4

    Kaikki kiva loppuu aikanaan ja jouduimme viemään Kirpun takaisin Laakkosen pihaan. Olen varma, että kuulin sen nyyhkivän, vai olinko se minä?? Että jos vaikka vaihtaiskin ooppelin kahteen kirppuun, kummallekin oma! Nehän mahtuis molemmat meidän nykyiseen parkkiruutuunkin :>> Kirppu, I already miss you!!!!!

  • Videobloggaus

    Luin Keskisuomalaisesta keuruulaisesta Miisa Rotola-Pukkilasta, joka pitää suuren suosion saanutta videoblogia (vlogia). Nuorten keskuudessa on vissiin muutenkin tavallisempaa pitää ja seurata jonkun vlogia - tuskin kukaan kohta enää jaksaa kirjoittaa ja lukea näitä tavismallisia.

    Olisihan se (ehkä) helpompaa vaan höpöttää juttuja videolle, editointiin tietysti menisi aikaa. Ei tarttis miettiä oikeinkirjoitusta, eihän kukaan kirjakieltä puhu - eikä häiritsis yhdys sana virheet :))) Tosin meikäläisen pitäisi ehkä hieman käsikirjoittaa tekstejä, olisi muuten suuri vaara päästellä suusta mitä sattuu. En siis taida kuitenkaan siirtyä vloggaajaksi.

    Paitsi yksi asia tuli mieleen, missä vloggaus toimisi, tai minun tapauksessani olisi toiminut. Nimittäin ne kaikki halviksen kanssa tekemäni kuntoutumisharjoitukset; hamahelmet, pinsettitreenit, herneitä pulloon, pullanleipominen... Jos niitä olisi kuvannut säännöllisesti, olisi niistä varmasti ollut hyötyä; toiset sairastuneet olisivat saaneet vinkkejä omaan kuntoutumiseen ja lisäksi olisi saanut nähdä omin silmin miten itse kehittyy. Lisäksi alkuvaiheessa sairastumista sitä kovasti haluaisi tietää, millaista kuntoutumista on odotettavissa, missä tilanteessa muut ovat. Itsekin muistan kyselleeni muilta sähköpostitse missä vaiheessa sormet alkoivat ojentua tms - minultakin on kyselty useaan otteeseen miten ja missä vaiheessa pystyin tekemään mitäkin juttuja. Juuri tuollaiseen vlogi sopisi loistavasti! Voisi katsoa videoita, saisi vinkkejä omaa treeniin ja näkisi omin silmin, että kuntoutus vaatii työtä mutta yleensä tuottaa myös tulostakin! Siitäpä vinkkiä jollekin reippaalle ja ulospäinsuuntautuneelle kuntoutujalle - mun ei tuota enää kannata alkaa tekemään. Enkä todellakaan toivo, että moinen tilaisuus tulisi kohdalleni uudestaan!

  • Sheikkaa sitä mitä sul on!

    Tänään testasin uusia, hienoja Reebok Les Mills -kenkiäni Sh'bam tunnilla. "Tunti" kestää 45 minuuttia ja menin sinne asenteella "tuleekohan tässä edes hiki". Kun siis mähän olen käynyt kesällä ainakin melkein viisi kertaa juoksulenkillä - näin kovakuntoiselle 45 min perseenhetkutusta on lähinnä lämmittelyä kunnon treeniä varten, RÄYH.

    En kerro mitä sykemittari näytti enkä ymmärrä mikä Satsin jumppasalin ilmastoinnissa oli vikana. Ehkä olisi syytä varata aika myös kosmetologille tai vähintään ihotautilääkärille kun naaman couperosa paheni tosi paljon ihan sen tunnin aikana - kauhee punotus??!! Tai ehkä se oli joku allerginen reaktio? Eikä mun sheikkaus näyttänyt yhtään niin sulavalta kun olin ajatellut, joku vika niissä kengissä varmaan??

    En ymmärrä, miten tässä taas näin kävi?? :roll:

    Tänään Iltalehden Fiidi-sivuilla esiteltiin 13 eri personal trainer tyyppiä, joihin salilla törmää varmasti. (linkki) Linkitin jutun PT Jannen naamakirjasivulle ja tiedustelin mitä tyyppiä hän kokee olevansa. Sain heti vastapallon - minähän sen kuulemma paremmin tiedän.

    No täähän oli helppo. Siis daa!! Vastasin että oot tietysti osittain Pera Pervo, koska sun asiakkaat - siis niinkuin mä - on vetävän näköisiä fitneskissoja!!!! B) (Ne muut Peran kuvaukset ei sitten sopineetkaan häneen.) Ja että huomisen treenin jälkeen saatan pitää häntä myös ykköstyypin "Luulot pois" -trainerina. Kesän jälkeen taas eka treeni yhdessä, mut varmaan kannetaan paareilla salilta pois. 8| Lopuksi yritin pehmittää PT Jannea kehuskelemalla häntä asiantuntevaksi, kannustavaksi ja asiakkaan huomioon ottavaksi traineriksi, mitä listalla ei oltu mainittu. Jos vaikka kehujen avulla saisin huomenna edes pikkuisen armoa... Toivossa on hyvä elää :))

  • Asiaa kengistä

    Kun halvaannuin 8 vuotta (!!!! onko siitä jo niin kauan???) sitten, harmittelin, että mahdanko enää ikinä pystyä kävelemään korkokengillä. Minulla niitä tunnetusti riittää ja tykkään kävellä korkokengillä. Aikaa siinä meni mutta harjoittelun tuloksena pistelen menemään koroilla melkein yhtä hyvin kuin ennen sairastumistani.

    Yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

    Kun olen juonut alkoholia - ehkä pikkuisen enemmän kuin pitäisi - ei koroilla kipsuttelu onnistukaan yhtä mallikkaasti kuin muotinäytösten malleilla. Jos joudun kävelemään korkokengillä yhtään pidempään - lyhyet matkat kyllä sujuivat - ei halvisjalan nilkka tykkää enää tilanteesta vaan protestinomaisesti nuljahtelee. Näyttää ja tuntuu siis siltä, että nilkka pettää ja kenkä taittuu alta. En kaadu enkä ikinä ole satuttanut nilkkaani, mutta ei se kyllä ole mitään kivaa eikä taatusti näytäkään kovin hyvältä. No - näyttääkö sitten hiukkasen hiprakassa oleva keski-ikäinen nainen ikinä hyvältä yrittäessään hoiperrella koroissa kotiin, halvis tai ei... :roll:

    Viimeisin tälläinen tapaus oli eilen :oops: Jalassani oli nämä ihanuudet, jotka ovat ulkonäöstään huolimatta varsin tukevat kävellä.

    Guessit

    Lähdin kävelemään kohti rautatieasemaa ja pohdin matkalla, että miltäs halviksessa tuntuu, pääseekö sillä kotiin vai otanko taksin. Jalka tuntui ihan hyvältä ja päätin kävellä. Kuokkalan sillalla nähtiin yksi ääneen kiroileva naisihminen, jonka oikea nilkka nuljahteli miten sattuu ja jonka olisi pitänyt ottaa ne kengät pois jalasta jo sillan alkupäässä.

    Siinä kiroillessani ja yrittäessäni keskittyä kävelemiseen päätin kehitellä itselleni säännöt, kuinka tilanteesta selvitään jatkossa.

    1. Älä juo alkoholia. Tai no - älä juo alkoholia liikaa.
    2. Jos kuitenkin epäilet joutuvasi tilanteeseen, jossa ykköskohta failaa, ÄLÄ laita korkokenkiä jalkaan.
    3. Jos sekä kohdat yksi että kaksi pettävät, tule taksilla kotiin.
    4. Jos kaikki edellämainitut ovat pettäneet, ota kengät pois jalasta ja kävele paljain jaloin (edellyttäen että on kesä).

    Vai pitäisiköhän kohta yksi olla että "Älä juo alkoholia korkokengät jalassa". Täytyykin kokeilla seuraavan kerran "Juu anteeks, mä en nyt juo kun mulla on nää korkkarit jalassa". :))

    Siirrytäänpä sitten toisenlaisiin kenkiin. Markkinamiehet Reebokilla ovat iskeneet kultasuoneen - ovat kehitelleet tossuja Les Mills tunneille. Niinpä minäkin hurahdin näihin "Les Mills Studio Fresh" tossuihin - nauhatkin sai tuunata kolmesta eri väristä mieleisekseen.

    WP_001319

    Nyt kuulkaa kelpaa mennä BodyJam ja Sh'bam -tunneille. Enää mietityttää, että toimiikohan ne kengät, jos yrittää mennä vaikkaba zumbatunnille, joka ei ole Les Millsin tunti :roll:

  • Paluu arkeen

    Paluu arkeen on taas tapahtunut. Kolmen viikon ihanan aurinkoinen ja lämmin kesäloma mennä hujahti kuin siivillä. Loma oli oikein onnistunut, varsinkin ilmojen puolesta. Kuumaa oli mutten valita - paitsi muutamasta Kotkassa vietetystä yöstä!

    Keskimmäisellä lomaviikolla kävimme Kotkassa pelaamassa golfia. Tero osallistui kilpailuihin ja minä lähdin seuraneidiksi mukaan. Majoittauduimme Kotkan hotelli Cumuluksessa (Karhulan kaupunginosassa). Olin jo etukäteen hekumoinut viileästä hotellihuoneesta - miten ihanaa siellä olisikaan loikoilla ja nukkua pitkään. Putosin aika korkealta, kun respassa meille ilmoitettiin, ettei hotellissa ole ilmastointia 8| Voitte muuten uskoa, että huoneessa oli KUUMA!!! Läpivetoa ei tietenkään saanut, joten ei se lämpötila huoneessa juurikaan laskenut alle 30 asteen. Kaiken kruunasi vielä vieressä kulkeva moottoritie ja huoneesta avautuva ihana maisema (työmiehineen, jotka aloittivat hommat aamuseiskalta).

    cumulus_karhula

    Teron kisatessa golfissa minä tutustuin Kotkaan ja sen nähtävyyksiin. Mukavan oloinen kaupunki - kesäisin kai harva Suomen kaupunki on ankea. Jäin kuitenkin miettimään, että miten ihmeessä siellä naiset saa pidettyä kampauksensa kurissa :)) Useinmiten tulos oli kuitenkin enemmän oikeanpuolimmaisen kuvan kaltainen.

    pää1pää2

    Loman päätteeksi vierailimme asuntomessuilla - eipä jäänyt yhtään viime tippaan!!! Mehän olemme Teron kanssa ajan hermolla, joten teimme ennen lähtöä "stubbit" ja sovimme messujen pukeutumiskoodista :))
    Koska keli oli niin upea poimimme alueelta ainoastaan muutamia valittuja kohteita ja suurimman osan jätimme kiertämättä. Maailmanpylväs oli ehdottomasti yksi pääkohteista. Ylös menimme rakennushissillä (jännää) ja kyllä - olihan ne maisemat aivat huikeat. Minimalistinen talo Luck teki minuun myös lähtemättömän vaikutuksen ja nauroinkin taloaan esittelevälle rouvalle toivovani, että messuilla olisi tarjolla ilmaisia masennuslääkkeitä (niinkuin karkkeja). Voisi sitten napata pillerin naamaan mentyään takaisin kotiin - sitä kuitenkin masentuu sen ankeudesta verrattuna ihaniin messukoteihin. Itken vieläkin muistellessani niitä isoja vaatehuoneita, kylpyhuoneiden ihania laattoja, isoja ikkunoita...

    Arki kutsuu myös treenien merkeissä. Laittelin postia PT Jannelle, että "kai sitä pitäisi..." ja sain topakan vastauksen että "No kyllä pitää!" :))

    Pakko kai se on antaa periksi syksyn alkamiselle, vaikkei millään mieli tekisi! Haluaisin vaan edelleen nauttia kesästä!

    kesä4kesä2kesä3

Footer:

The content of this website belongs to a private person, blogs.fi is not responsible for the content of this website.