Search blogs.fi

  • Saako kirkkokonsertissa heittää pikkarit lavalle?

    Jos minun pitäisi nimetä seksikkäin suomalainen mies olisi valinta todella helppo: Samuli Edelmann :oops:

    samuli2tiedote_h-550x309
    (kuva Warner Music Live)

    Olen fanittanut Samulia kauan - siitä huolimatta en ole ostanut/kuunnellut hänen levyjään, käynyt keikoilla tai tuijottanut silmä kovana Vain elämää -ohjelmaa. Samulissa vai on sitä jotakin, on aina ollut. Niinpä olin enemmän kuin innoissani, kun työkaverini kyseli vapaaehtoista mukaansa Samulin konserttiin. Hänellä oli jäämässä yksi lippu ylimääräiseksi - minulla oli vapaa ilta, loistavaa!

    lippu

    Konsertti oli Taulumän kirkossa ja paikka oli lähestulkoon täynnä yli puolta tuntia ennen konsertin alkua - hätäisimmät olivat tulleet varmaan tuntia ennen. Saimme kuitenkin paikat alakerrasta ja kun ruotoa oikein oikaisi, saattoi Samulikin onnistua näkemään. Vähän vaikea sanoa oliko se varmasti hän, sillä ilma oli sakeana pääasiassa naisten hajuvedestä, lentävistä pikkareista, huokailuista ja ihailusta. :))

    Itse keikka oli hyvä, vaikka aika moni kappale oli minulle ennestään tuntematon (ilmeisesti osa niistä olikin vasta julkaistu uudella Hiljaisuuden valo -joululevyllä). Siitä, onko kirkko paras paikka akustiikaltaan tuontyyppiselle konsertille, en olisi ihan varma. Eniten pidin ehkä virrestä Ken tahtoo käydä Herran askelissa, vaikka itse virsi olikin vähän tuntemattomampi minulle.

    Konsertin aikaansaaman jouluisen tunnelman pilasi kukapa muukaan kuin takakireä keski-ikäinen nainen >:-( Nousin penkistä, astuin käytävälle ja horjahdin pahasti, koska en huomannut välissä olevaa koroketta. Horjahduksen seurauksena törmäsin erääseen naiseen ja pyysin tietysti kovin anteeksi, enhän minä tahallani tuolla tavoin törmäillyt. Kyseinen rouva oli kuin myrkyn niellyt, mulkaisi minua naama pahasti nutturalla (tuli lähinnä mieleen, että kuvitteliko hän minun toikkaroivan humalassa tms) eikä sanonut mitään tai mitenkään antanut ymmärtää, että ei haittaa ja sattuuhan noita. Joten kiitos vaan rouva, pilasit ainakin minun jouluisen tunnelman takakireydelläsi >:-(

  • Kiinteä läski ja muita mukavia sattumuksia

    Aina silloin tällöin blogiini löytää uusia lukijoita - valitettavasti he ovat kokeneet saman kohtalon kuin minä, eli sairastaneet aivoinfarktin. On ikävää kuulla teistä uusista sairastuneista, mutta toivon, että minä ja blogini antavat teille voimaa ja uskoa omaan kuntoutumiseenne! Se vaatii aikaa, se vaatii työtä, hitosti työtä - mutta useinmiten se kova työ ja usko itseensä myös palkitsee kehittymisenä ja tuloksina.

    Siten arkisempiin asioihin. Loman jälkeinen kuukausi on vilahtanut kuin varkain ohi. Mihin katosi marraskuu? No minulla se hävisi kyttäämiseen, valvomiseen ja pahimman pelkäämiseen.

    Viikko reissusta palaamisen jälkeen minulle nousi käsivarteen isoja, kutisevia näppylöitä. Sitten niitä tuli kaulalle. Siinä kohtaa olin jo tehnyt kotiläksyni internetissä ja olin aivan varma, että meillä on luteita 8|

    näpyt

    Siitä alkoi mahdoton rumba; petivaatteet pyykkiin, patjat ja petivaatteet saunaan. Ostin taskulampun ja loikin öisin sängystä ylös ja etsin lakanoista ötököitä. Luin internetistä kaikki kauhutarinat mitä löytyy. Tutkimme patjat ja sängynrakenteet - tilasin netistä jopa lutikka-ansoja!!! Emme löytäneet merkkiäkään kyseisistä tuholaisista mutta pyysimme lopulta paikalle tuholaistorjujan (luin netistä että heidän firmallaan olisi ludekoira!!!). Torjuja tutki paikat ja totesi saman kuin mekin, ei mitään näkyviä merkkejä ja minullekaan ei tuon alkusäikähdyksen jälkeen ollut puskenut enää kutiavia puremia. Hän sanoi, että jollei viikon sisään löydy mitään tuholaisiin viittaavaa, voimme huokaista helpotuksesta. Todennäköisesti minua pureskeltiin reissussa ja reagoin niihin vasta kotiin palattua.

    Nyt alan uskoa, että olemme selvillä vesillä. Mutta oli tämä kyllä sellainen opetus, että jatkossa olen reissussa huomattavasti varovaisempi. En oikeasti halua kokea tätä uudestaan - saati että tilanne olisi todellinen ja tuholaisia olisi oikeasti ollutkin.

    Olen varmaan maininnutkin, että kesällä meille muutti chili. Tero on sitä hoivannut suurella rakkaudella ja sille hommattiin kasvilamppu ja kaikkea, mitä nyt chili voi vaatia. Kävi sitten niin, että keskellä tätä pimeintä ja ankeinta marraskuuta kasvi intoutui kukkimaan. Kerroin töissä chilin "isälle" tästä iloisesta perhetapahtumasta ja hän minua jo toppuutteli; ei jaksa chili puskea hedelmää sillä lampunvalolla, isompaa pitäisi hommata. No en tiedä mikä tilapäinen hormonihäiriö on, mutta katsokaapa näitä mollukoita! Vai ei tule hedelmää???

    mia_chili

    Ehkä minun olisi aika tunnustaa, että elämässäni on tällä hetkellä KAKSI nuorta miestä :roll: Olen käynyt fysioterapiassa Optimovella, nuorella miehellä nimeltä Jani. Haluaisin saada tuon jäykistyvän ja osittain kipeytyvänkin alaselkäni kuntoon ja hain lähetteen. Nyt olemme Janin kanssa katsoneet erilaisia juttuja selän kuntoon saamiseksi - muunmuassa selän asentoa jalkatreenissä. Ongelmallistahan tässä on se toinen nuori mies, PT Janne. Hänen kanssaan kuitenkin treenaan ja minun pitäisi osata selittää Janin jutut Jannelle. Ei meinaa tulla mitään :)) Olen tässä vakavasti miettinyt, pitäisikö minun saattaa nämä kaksi elämäni miestä yhteen, jotta saisivat yhteisen sävelen siitä, mikä minulle on parasta.

    Niinpä edellinen treeni PT Jannen kanssa meni enemmän suusanalliseksi, kun selittelin fysioterapiassa käytyjä juttuja. Jossain kohtaa (kun olin jo aika masentunut kaikista selkäasentoasioista ja muista) erehdyin huokailemaan, että pitäisi polttaa rasvaa pois, näkyisi treenimme tulos paremmin. Janne kehoitti hoitamaan sen puolen ruokailussa ja kannustavasti lopussa tokaisi "no mutta sä oot kuitenkin tommonen kiinteä läski, ettei toi rasva oo semmosta löllöä". ETTÄ MITÄ 8| Kiinteä läski??? :)) Janne tajusi samalla sekunnilla, että ei nyt ihan tainut tulla asia oikein suusta - siinä sitten asiaa naureskeltiin yhdessä. Loukkaannuinko - no en, sillä täyttä asiaahan se oli. Mutta valehtelisin jos väittäisin, että ei se nyt missään tuntunut - ei sitä usein kuule itsestään noin suoria totuuksia lauottavan suoraan päin naamaa :oops:

    Että olen sitten päättänyt tehdä asialle jotain!!!! :yes:

    Hukutan nimittäin murheeni glögiin! Lempiglögiäni ei nimittäin enää saa pulloissa vaan on ostettava kahden litran pänikkä!!! Tero ei juo glögiä joten mikäs tässä muu auttaa, kun kiskoa glögiä urakalla - tuumasta toimeen! Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!

    blossa

  • Miisku ja Terppa Epsanjassa

    Kulunut viikko oli mahtava B) Vietimme viimeisen kesälomaviikon lomaillen Espanjassa - ensin sunnuntaista torstaihin Valenciassa ja sitten vielä torstaista lauantaiaamuun Madridissa. Kelit suosivat; aurinko paistoi ja lämmintäkin riitti juuri sopivasti, ettei tarvinnut mitään takkeja mukanaan raahata. Tässäpä hieman matkakertomusta kuvakollaasin muodossa.

    Valencia oli mukavan kompakti kaupunki, liikuimmekin jalkaisin joka paikkaan. Vanha kaupunki on täynnä suoritettavia nähtävyyksiä, kuten tämä turistikarttakin osoittaa - ja kaikki mukavasti lähellä toisiaan.

    kartta

    Guugle on pullollaan kuvia Valencian nähtävyyksistä, joten tässä oma versiomme.
    Oikeassa yläkulmassa on ehkä Holy Grail - siis kahdestakin syystä ehkä, en ole varma oliko se nyt tuossa ja onhan se ylipäätään kiisteltyä, onko tuo edes se aito ja oikea.
    Parvekkeet ylhäältäpäin katsottuna olivat hauskoja - niinkuin tuo parveke, jossa oli koiria "ulkoilemassa".
    Jalkapalloa ei päästy tällä reissulla katsomaan, joten tyydyimme ihailemaan stadionia ulkopuolta.

    sights

    Koska kävelimme paljon oli lepotauoilla suuri merkitys. Muuten saattoi käydä näin: ennen ja jälkeen kuvat tilanteesta, jossa Miiskulla saattoi jo mennä herne nenään liialliseen tamppaamiseen ilman taukoja. Hymy kuitenkin löytyi, kun nenään eteen kannettiin 8,50 euron (88|) sangrialasi. Oli muuten reissun kallein drinksu, tuolla hintaa olisi irronnut jo koko pullo viiniä!!!

    ennen_ja_jälkeen

    Muutenkin nesteytyksestä on pidettävä lämpimässä ilmanalassa huoli! Suurinta herkkuani (punkun lisäksi) oli tuo appelsiineista puristettu tuoremehu - zumo. Naminam!!!

    juomaa

    Valenciassa on myös upeaa biitsiä silmänkantamattomiin. Rannan tuntumassa meni kiva rantakatu, jossa oli kymmeniä pieniä ravintoloita. Satamassa oli toinen toistaan upeampia veneitä.
    Kävelimme rannalta keskustaan ja reitti kulki ei niin loisteliaan kaupunginosan läpi. Kaduilla lojui patja, sohva, puussa roikkui tyyny (8|), talot olivat ränsistyneitä. Pojot kuitenkin nerokkaille pyykinkuivausratkaisuille!

    beach

    Tuossa kartassakin näkyy osittain reunoilla vihreä kaistale, vanha jokiuoma. Kävelimme siellä muutamaan otteeseen ja totesimme sen olevan varsinainen Rantaraitti!! Erityisesti iltaisin se oli täynnä juoksijoita,lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia. Löytyipä sieltä tuollainen "ulkoilmakuntosalikin", missä lenkin päätteeksi saattoi tehdä erilaisia lihaskuntoliikkeitä.

    jokiuoma

    Tässä kohtaa turisteille iski huono omatunto - mitenkä sen oman kuntoilun laita...? No eipä hätää, hoidimme homman tehokkaasti porrastreeneillä :))

    portaat

    Jokiuomaa pitkin kävelemällä päätyi Valencian ehkä tunnetuimpaan matkailunähtävyyteen: "The City of Arts and Sciences". Se on viidestä taiteeseen ja tieteeseen liittyvästä näyttelytilasta ja rakennuksesta koostuva suuri keskus. Kävimme ainoastaan Oceanográficossa (akvaario) sisällä, muita tyydyimme ihailemaan ulkoapäin.

    Tiede_taide_kaupunki

    Oceanográfico on Euroopan suurin akvaario ja päätimme käydä moikkaamassa delfiinejä, pingviinejä ja muita meren eläviä. Kokemus oli kaksijakoinen. Toisaalta tuli paha mieli, kun iso mikäliemeritursas kiersi pienessä altaassa yhtä ja samaa ympyrää koko ajan. Toisaalta oli upeaa nähdä esimerkiksi hai niin läheltä. Pingviinit olivat niin ketteriä kavereita suihkimaan vedessä, että kameraan tallentui ainoastaan tuollainen vuoden luontokuva -tyyppinen otos.

    akvaario

    Ennen lähtöä työkaveri kysyi minulta, oliko paikallisella härkäareenalla härkätaisteluita ja menisinkö katsomaan. Vastasin reippaasti meneväni tietysti, jos mahdollisuus tarjoutuu. Enpä tajunnut mitä suustani päästelin.
    Kävimme katsomassa härkäareenaa ja sen yhteydessä olevaa museota. Hävettää tunnustaa oma sivistymättömyyteni aiheen suhteen. Enhän minä ollut tajunnut, miten sitä härkäparkaa kidutetaan ja lopuksi tapetaan 88| Minä luulin että ne äijät vaan heiluttelee sitä viittaansa ja näppärästi väistelee härkää.
    Museossa oli näytillä matadorien asuja - miten ihmeessä kukaan mies on niihin ikinä voinut mahtua??? Asu näytti lähinnä kymmenvuotiaan pojan puvulta. Näytillä oli myös vuonna 1992 kuolleen matadorin asu - internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tämäkin linkki. Tosin ihan 100% varma en nyt ole että kyseessä on sama tapaus, mutta muistelen matadorin olleen tuon nimisen.
    Että menisinkö katsomaan - no en todellakaan!!!

    härkä

    Valenciasta junailimme Madridiin todellisella pikajunalla. Huippunopeus oli parhaimmillaan 301 km/h eikä vauhtia edes huomannut. Juna oli aikataulussa ja meno oli oikein miellyttävää, suosittelen. Meno-paluulippujen hinnaksi kahdelta ihmiseltä tuli 137€ - jos liput olisi varannut paljon aiemmin olisi ne varmaan saanut vieläkin halvemmalla.
    Huomatkaa kuvassa uuden (Joaquin Sorolla) ja vanhan (Estacio del Nord) juna-aseman arkkitehtuurinen ero.

    junailua

    Madridissa olemme käyneet aiemminkin, joten keskityimme vain olennaiseen - KENKÄKAUPPOIHIN ja shoppailuun :)) Plaza Mayorilta olisi saanut ostettua aidon merkkilaukunkin, mutta kaupanteosta ei tahtonut tulla mitään - pojille tuli aina kiire poistua, kun poliisit tulivat lähelle. :roll: Näppärä systeemi pojilla, laukut levittyivät lakanan päälle jonka sai yhtä nopeasti naruilla kasaan ja olalle, kun lähtö tuli.

    madrid

    Do you want to sleep with me? No todellakin - Madridin hotellissa oli parisuhderauhamme kannalta parempi täkkijärjestely (ketkä muka oikeasti voi nukkua yhdellä, yhteisellä täkillä???) ja näkymäkin kertoi hotellin sijaitsevan rauhallisella pikkukadulla, jolla ei ole juurikaan liikennettä.
    Väärin!!!
    Kadulla mitä ilmeisemmin sijaitsi hyvinkin suosittu klubi ja jengiä parveili ikkunamme alla läpi yön. Varsinkin lauantain vastainen yö oli erityisen villi, kaikki juhlivat Halloweenia. Parasta Madridin baareissa on se, että ei ne mene kiinni edes aamuneljältä, wohoo!!! Joten kun lähdimme silmät ristissä klo 6.30 taapertamaan kohti lentokenttäbussia törmäsimme alhaalla isoon, iloiseen bilettäjänuorisojoukkoon. Olis vissiin pitänyt antaa periksi silloin joskus 02.00, pukea vaatteet päälle ja liittyä joukkoon. :>> Ehtiihän sitä kotonakin nukkumaan...

    hotelli

    Matkailu on mukavaa mutta hitusen mukavampaa se olisi, jos osaisi edes pikkuisen espanjaa. Hola, una cerveza, vino tinto (coppa), cafe con leche, zumo - kovin on juomapitoista tää mun sanastoni :>> En oppinut edes sanaa anteeksi espanjaksi, kun ei ne paikalliset mitään anteeksi pyytele vaan jyrää päälle vaan! Pitää vissiin alkaa selailemaan Jamkin kielikeskuksen tarjontaa, nyt kun kerran opiskelenkin siellä!

    Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :wave:

  • Punoitusta naamalla liittyen linja-autoihin

    Tänään oli Keskisuomalaisessa juttua 50 vuotta vanhasta yrityksestä nimeltä Viitasaaren Tilausliikenne.

    Firma on minulle tuttu ensinnäkin tietysti siitä, että se hoiti kotipaikkakunnallani koulukyydit. Ai että oliko muuten niiiin noloa, kun koulussa oli hiihtoa ja bussiin piti ottaa sukset mukaan :oops: Näin aikuisena sitä ei vaan enää voi ymmärtää mitä noloa siinä oikein oli, kun melkein kaikki joutui niin tekemään. Kevyttä punoitusta teinityttöjen poskille aiheuttivat tietysti myös Paanasen pojat, nykyiset yrittäjät - Keimo ja Osmo - jotka aina välillä jo toimivat koulukyytien kuskeinakin.

    Viitasaaren Tilausliikenne oli myös minun ensimmäinen kesätyöpaikkani. Kävelin matkatoimiston tiskille kysymään pääsisinkö kesäksi siivoamaan linja-autoja. Muistan vieläkin sen hämmennyksen, kun Jenny Paananen lupasi töitä ja kysyi suostuisinko olemaan välillä siinä matkatoimiston puolellakin. Että mitä?? 8| No siis ilman muuta, jos kerran kelpaisin toimistohommiinkin!!

    Parhaimman opetuksen sain kuitenkin silloiselta yrittäjältä Veikko Paanaselta (Keimon ja Osmon isä, yksi firman perustajista). Olin siivonnut ensimmäisen linja-autoni. Aikaa olin käyttänyt tyyliin tunnin ja tehnyt mielestäni todella hyvää jälkeä. Veikko kysyi olinko mielestäni tehnyt hyvää työtä. Minä vastasin myöntävästi.

    Tämän jälkeen kävimme kohta kohdalta läpi, mikä kohta oli jäänyt hieman rempalleen ja minkä olisi voinut tehdä paremmin. Taas punoitti posket...olin niin nolona!!! Otin kuitenkin opikseni ja sen jälkeen tilausajosta tulevan bussin siivoamiseen menikin valehtelematta useita tunteja; patterien alta pyyhittiin pölyt ja hiekat käsin luutulla eikä millään mopilla, roskikset pestiin käsin, joka paikka putsattiin tiptop kuntoon.

    Yhdestä lehtijutusta tuli niin paljon hyviä muistoja mieleen. :) Täytyy todeta, että olen kyllä erittäin kiitollinen Jennylle ja Veikolle siitä, että he ottivat minut töihin ja opettivat sekä neuvoivat tekemään kunnolla töitä. Siitä on ollut paljon hyötyä tähän astisessa elämässäni.

  • Tunnin ainut läski tyttö

    Kuluneella viikolla kävin tanssillisella BodyJam ryhmäliikuntatunnilla. Mahdottoman kivaa settiä!!! Tunnin jälkeen keskustelin erään naisen kanssa siitä, miten omaa jammailuaan EI yksinkertaisesti voi katsella peilistä - jos sen erehtyy tekemään, lopettaisi tunnilla käymisen siihen! On vaan parempi kuvitella, miten viehkeältä ja sulokkaalta ne omat jamiliikkeet näyttävätkään. Ihan samalta kuin ohjaajallakin :yes:

    Siihen sitten eräs nuori nainen kommentoi ettei voi olla katsomatta peilistä itseään. 8| Minä tietysti heti kiinnostuin syystä - olenhan useasti kritisoinut näitä itseään peilistä ihailevia typyjä (välillä kun se peiliin tiiraus tuntuu tärkeämmältä kuin itse koreografiaan keskittyminen).

    Nainen kertoi "nuorempana" harrastaneensa tanssia, jopa kilpailleensa siinä. Tuolloin kuulemma AINA piti katsoa omaa tekemistään peilistä. Ymmärrettävää tietysti, katsot miltä näytät ja yrität tehdä sen liikkeen paremmin. Joten tämä peiliin katsominen oli juurtunut oikein kunnolla eikä tavasta pääse eroon, hän kertoi. Tulipahan siis selitys tuollekin ilmiölle, ihan järkeenkäypää.

    Juttelimme siinä vielä hetken tanssitunneista ja pääsihän siinä täti-ihminenkin avautumaan. Kerroin, miten olisin kovasti itsekin halunnut harrastaa lapsena balettia (kun muutkin tytöt sitä teki). Yksi parhaista lapsuudenkavereistani minua oikein kannusti tulemaan mukaan sanomalla että "kyllä sä Mia voit sinne myös tulla, on siellä yksi toinenkin läski tyttö" 8| Että näin... :))

    Että miksei täti-ihminen katsele omaa kuvaansa peilistä BodyJam tunnilla...no kun sieltä peilistä näkyy se tunnin "ainut läski tyttö". Parasta siis unohtaa peili, antaa vaan mennä ja nauttia musiikista ja tanssin mukanaan tuomasta hyvästä fiiliksestä!!

  • Haastattelussa: Miisku

    T = toimittaja
    M = Miisku

    T: No Miisku, siinä se nyt oli. Jos käydään sitten läpi sun suoritus vaihe vaiheelta. Kaikenhan piti olla kunnossa?
    M: Joo no, olin valmistautunut mielestäni tosi hyvin. Heti aamusta aloitin mentaaliharjoitukset ja kävin läpi, että miten hommasta suoriudutaan. Mulla oli kyllä ihan selvät sävelet ja tavoitteet, että mitä kohti mennään.
    T: Niin, niinhän se tietysti on. Mutta mitäs siinä sitten tapahtui, milloin aloit huomata ettei tulossa olekaan ehkä ihan napakymppi?
    M: Siis aamu sujui kotona ihan suunnitelmien mukaan, ei mitään merkkiäkään lipsumisesta. Oli niinku sellanen tunne, että kaikki menee just niinku pitää!
    T: Aamut on sun vahvinta aikaa?
    M: Joo, kyllä. Aamut menee aina just niinku pitää. Fiilis on hyvä ja tavoite selkeästi mielessä. Jos haasteita tulee niin se on ensimmäisen kerran sitten siinä aamukahvin aikaan.
    T: Niin, siinäkö se sitten petti tänä aamuna, vai?
    M: Joo, pääsin siinä sitten työpaikalle ja tajusin, että nyt on paha paikka. Siinä se oli, kahvipöydällä, valtava suklaakakku. Jumalaisen näköinen. Siis mähän olin mentaaliharjotellut just näitä tilanteita varten ja päättänyt taas aamulla, että makeaa en kyllä sitten syö.
    T: Siinä sitten taisi käydä toisin?
    M: No joo, siinä tuli sitten sellanen hetkellinen lipsahdus. Menin ja söin sitä kakkua, en kylläkään isoa palaa. Mutta söin. Kyllä nyt harmittaa, vaikka niin olin tätä tilannetta varten harjoitellut. (ravistelee päätään epäuskoisena)
    T: No mutta sä kuitenkin selvisit siitä ja taas jatkoit hyvällä tsempillä eteenpäin?
    M: Tottakai! Ajattelin ettei tässä voi treeniä hukkaan heittää, pakko vetää loppuun asti täysillä ja antaa kaikkensa. Ei yksi pikkupala koko suoritusta kaada!
    T: Se ei sitten kuitenkaan tainut jäädä siihen...?
    M: No, pakko tunnustaa, että en ymmärrä miten tässä nyt näin kävi. Parhaani yritin muttei se tänään riittänyt.
    T: Mitä siinä oikein tarkalleen ottaen sitten tapahtui?
    M: Kello lähestyi yhtätoista ja alettiin siinä porukalla tekemään lähtöä lounaalle. Olin valmistautunut ennakkoon tosi hyvin, katsonut läheisen Amican ruokalistan ja valinnut listalta terveellisen kalakeiton. Kaiken piti olla selvää.
    T: Niin, siltähän tuo kuullostaa, että ei se suunnitteluun kaatunut?
    M: Joo ei kaatunut ei. En kyllä ymmärrä miten siinä sitten kävi niinkuin kävi. Porukalla siinä päätettiinkin lähteä lounaalle Autocafehen. Siellä on näin perjantaisin tarjolla herkkubuffet. Kaikesta etukäteissuunnittelusta huolimatta psyykkinen puoli petti ja löysin itseni kauhomasta lautaselle kebabia, makkaranpaloja ja wingsejä.
    T: Oliko siinä kaikki?
    M: No taisi unohtua ranskalaiset perunat ja meniköhän jotain majoneesisoosiakin...mä olin siinä kohtaa jo antanut niin periksi, ettei sillä suorituksella ollut enää mitään väliä. (kyynel vierähtää silmäkulmasta)
    T: Majoneesisoosiakin...mitäs sun PT siihen???
    M: No PT:n kanssa ei olla vielä asiaa ehditty käymään läpi. Kyllä mä luulen että tästä jonkunlaista noottia tulee, eihän me tämmösestä sovittu vaan kuivista kanan rintafileistä ja raejuustosta...
    T: Tässä on nyt sitten arvioinnin paikka, että miten tästä eteenpäin?
    M: Kyllä, kyllä on. Mä tässä nyt käyn tarkasti päivän suorituksen läpi ja arvioin mun vahvuudet ja heikkoudet...että onko musta tähän hommaan ollenkaan vai alanko vaan mättämään munkkia naamaan. Vähän nyt kyllä on motivaatio ollut hakusassa enkä tiedä miten tästä nyt taas noustaan.
    T: Et sentään ollut ainoa, jonka suoritus repsahti lounaaseen. Kunhan et ota joka päivä tavaksi!! Tsemppiä harjoitteluun!!!
    M: Kiitti, eiköhän tämä taas tästä! Kyllä mua nyt kovasti harmittaa mutta kyllä täältä noustaan!!

  • Treenimasennus

    Tänään iski treenimasennus :|

    Aina satunnaisen epäsäännöllisesti vajoan treenilliseen itsesääliin. Tänään se tuli PT-treenien ja sen perään tehdyn 30 min keskivartalotreenin yhteisvaikutuksena. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että väsymyksen, nälän ja yleisen nuupahduksen tms seurauksena fiilis laskee ja normaalin pirteyden sijaan vajoan ajattelemaan surkeuksia itsestäni.

    Olen vanha, olen hidas ja kömpelö. En jaksa tehdä mitään (siis että minulla ei ole voimaa) tai tekniikkani on väärä, vaikka olen ajatellut tekeväni 99,9% varmuudella oikein. En pysty tekemään jotain juttuja, koska olen joko niin jumissa tai jonnekin sattuu. Tai sitten olen muuten vaan niin jotain, ettei jotkut liikkeet vaan suju. Liikkuvuuteni on olematon. Pitäisi tehdä enemmän kehonhuoltoa vaikka luulen sitäkin tekeväni sentään jonkun verran. En jaksa juosta, en ole ketterä enkä nopea. Olen lihava. Kuinka >:XX paljon tässä pitäisi harrastaa liikuntaa, että oikeasti tuntisi olevansa "elämänsä kunnossa" ja kykenevä tekemään erilaisia juttuja vaivattomasti. Triplaplääh!!!!

    Totta kai järkeni sanoo, että tilanne ei oikeasti ole noin surkea. On paljon hyvääkin - mutta myös paljon, missä olisi kehittymisen varaakin. Kaikkea ei tietysti voi saada - ei tässä yhtäkkiä lähdetä puolimaratonille, jos treenitausta on punttisalipainotteinen tai taivuta monimutkaisiin jooga-asentoihin, jos niitä ei harjoittele. Mutta pistää se korpeamaan, kun keskivartaloon keskittyvällä jumppatunnilla tehdään suhteellisen yksinkertaista liikettä ja olo on yhtä notkea kuin norsulla :|

    Lähden nyt siis venyttelemään ja avaamaan kireyksiä - jos edes joskus minullakin olisi teoreettiset mahdollisuudet päästä syväkyykkyyn tanko niskassa (vapaapainoilla siis, ei smithissä) :roll:

    Valittelemisiin :wave:

  • Vanhanmallinen itseohjautuva opiskelija

    Olipa rankka loppuviikko! XX(

    Töissä oli lähinnä fyysisesti rankkaa. Vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi järjestää toimistotilamme uuteen uskoon. Annoimme kyytiä ylimääräisille pöydille, sermeille, kaapeille. Työpisteet järjestettiin uusiksi ja toimiston keskelle järjestettiin enemmän oleskelutilaa. Kierrätykseen on lähtenyt uskomattomat määrät vanhaa manuaalia, SER-jätettä sekä muuta tarpeetonta roinaa, jota nurkkiin on kertynyt vuosikausia. Koko muuttoprojekti huipentui viime torstaina, kun Niemen miehet saapuivat paikalle siirtämään kalusteita. Hommaan meni melko tarkkaan koko työpäivä ja vaikken itse nyt mitään raskaita kalusteita siirrellytkään, niin työnjohdolliset toimet ja koko päivä jalkojen päällä tekivät tehtävänsä. Olin aivan naatti kotiin päästyäni.

    Perjantaina aamupäivä meni vielä stailaamiseen. "Näyttääkö tämä hyvältä tässä, pitäisikö hakea se kaappi takaisin tähän, siirretäänkö tämä sittenkin tuonne?" :)) Kummasti sitä vaan pitää katsoa ja kokeilla miltä joku kaluste näyttää missäkin, ennenkuin löytyy se parhaimman näköinen ratkaisu. Lopputulos oli kuitenkin odotettua hienompi ja iltapäiväkahvit nautittiin sohvaryhmällä istuen ja toimistoa ihaillen.

    Toimisto_uusi2

    Olisi tosiaan ollut kiva lähteä kotiin ja avata vaikka punkkupullo mutta ei auttanut. Kouluun oli taaperrettava keskustelemaan muun muassa siitä, millainen on itseohjautuva opiskelija. Oma määrittelyni kuuluikin jokseenkin näin: "itseohjautuva opiskelija tulee tänne vaikka paljon mieluummin olisi mennyt kotiin makaamaan sohvalle ja juonut lasin punkkua".

    Oli siinä opiskeluviikonlopussa jotain hyvääkin. Ymmärsin vasta nyt olevani "vanhanmallinen" opiskelija. :oops:

    Kritisoin jo aikaisempaa YAMK opiskelua siitä, että siellä vaan "höpötellään eikä kukaan opeta mitään". Toki ymmärrän, että on hedelmällistä keskustella muiden kanssa asioista ja kuulla muitten mielipiteitä ja tapoja, joilla asioita hoidetaan toisissa yrityksissä - mutta jotenkin ajattelin, että jonkun pitäisi opettaakin jotain, niinkuin "ennen vanhaan". Mitä se pelkkä keskustelu hyödyttää?

    Vasta nyt kuulin ensimmäisen kerran jonkun sanovan, ettei opiskelu enää ole sitä mitä se oli ennen. Ei sen enää tule olla "opettaja opettaa ja oppilaat kuuntee hiljaa" -tyyppistä vaan nyt opetustilanne on juurikin tätä keskustelua, opettajan esittämien asioiden kyseenalaistamista, asioita ei saa ottaa itsestään selvyytenä. Ei vain opetella asioita tenttiin ja saada hyvää arvosanaa vaan pitää osata soveltaa oppimaansa käytäntöön (no tämä lienee ollut opetuksen tavoite koko ajan).

    Niinpä vasta nyt tajusin, että tämä "höpötysopiskelu" on tuntunut minusta niin hassulta, koska olen ollut jumissa vanhanmalliseen opiskeluun. Onko se sitten ihme...suurin osa opiskeluajasta on kuitenkin ollut enemmän tätä vanhantyyppistä monologiopetusta. Opettajan keskeyttäminen ja asian kyseenalaistaminen olisi ollut ennenkuulumatonta, eihän kiltit tytöt niin tee (tällä tarkoitan peruskouluaikaa lähinnä). Ja onhan myös niinkin, että osa aineista nyt vaan on sitä vanhanmallisesti opetettavaakin, ei kai jostain sähkötekniikan perusteista voi kauheasti opettajan kanssa alkaa väittelemään ja kyseenalaistaa niiden toimivuutta :))

    Viikonloppuna ymmärsin, että ainakin on yritettävä ruuvattava omaa asennettaan tästä opiskelusta. Totuuden nimissä minulla on ollut vaikeuksia joskus käsittää, että mitä minä opin esimerkiksi siitä, että ryhmissä keskustelemme, miksei indonesialainen kalastaja voi toimia kauppalaivaston luotsina, vaikka on omilla vesillään kovinkin taitava ja kokenut kalastaja... Ehkä siis se vanhanmallinen opiskelijaminä ei ole sitä voinut ymmärtääkään ja on missannut monia juttuja sen takia!:yes:

  • Älä unohda meikata!

    Pyöräillessäni tänä aamuna töihin pyyhkäisin kädellä naamaani ja samalla tajusin - olin unohtanut meikata! Aivan täysin!

    Siinä sitten punnitsin vaihtoehtojani. Kotiin en jaksa enää kääntyä, liian pitkällä ollaan. Voisin myös aivan hyvin viettää meikittömän päivän, kukaan töissä ei välttämättä edes huomaisi. Tai ehkä saattaisi kysyä olenko kipeä. Sitten muistin jättäneeni töihin ripsarin ja jotain mineraalimeikkejä, pelastus!!!

    Siinä sitten veskissä aloin sutimaan pakkelia naamaan, meikit olivat jotain lehden mukana tulleita ilmaisjutskia enkä ollut niitä koskaan kunnolla käyttänyt. Sipaisin luomiin vähän luomiväriä, ripsarikin oli vielä sen verran kunnossa, että sai sudittua silmiä esiin. Lopuksi päätin vielä viimeistellä kokonaisuuden puuterilla, joka huomattavasta vaaleudestaan huolimatta oli soveltuva "all skin tones".

    Puuteripölyn laskeuduttua vilkaisin peilistä lopputulosta. WHAAATTT??? 88| Mun naama oli - ööö - kuulas mutta väärällä tavalla. Posket olivat ikäänkuin valkoiset mutta samalla läpikuultavat ja hohtavat. Olisin varmaan valaissut koko konttorin naamallani!!! Eihän siinä auttanut kun hinkata naamaa käsipaperilla ja yrittää saada ylimääräiset pois. Joko mun skin tone oli sille puuterille liian tumma tai mä en osannut käyttää sitä - tai ehkä luomiväristä poskille varisseet kiilto-osat jotenkin sekoittuivat poskillani ihanaksi hehkuksi, mene ja tiedä. Lopputulos oli joka tapauksessa ihan karsea. Joten tästä oppineena pitääkin kasata uudistunut "ensiapulaukku" toimistolle.

    Luitteko muuten, että mm pyörällä töihin kulkevat tuntevat itsensä onnellisemmaksi ja vähemmän stressaantuneeksi kuin omalla autolla kulkevat?

    Pyöräilyyn liittyen, kesällä oli KuntoPlussassa artikkeli, kuinka selvitä tilanteesta, jossa olet tekemässä ennätysaikaa urheilusuorituksessa mutta pissihätä vaivaa :roll: Harmikseni olin heittänyt lehden jo pois, mutta artikkelissa annettiin käytännön vinkkejä miten tilanteesta selvitään, että esim maratonilla vaan laskee alleen, kyllä se siitä kuivaa. Erityisesti jäi mieleen meille naisille pyöräilyyn annettu vinkki (kun onhan se ikävää kun kenkä kastuu...); pitää ottaa nilkasta kiinni ja siitä hieman venyttää samalla kun helpottuu. 8| En kyllä ikinä voisi kuvitella itseäni siihen tilanteeseen...ja mietin artikkelia lukiessa oliko se oikeasti kirjoitettu ihan vakavissaan.

    Tänä aamuna näin työpaikan pihassa tämän naistenpyörän satulan. Kävi ihan mielessä että mitähän ne Nopsan insinöörit ovat ajatelleet suunnitellessaan tämän??? :oops:

    WP_001396

  • Opiskelijaelämää

    Minä taidan olla ikuinen opiskelija :roll:

    En siis siinä mielessä, ettenkö saisi opintoja valmiiksi. Se kyllä onnistuu. Tarkoitin lähinnä sitä, että opiskelu alkaa lähinnä olla minulle kuin harrastus - olenhan taas opiskelemassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Yhden YAMK tutkinnon tein IT:n puolelta, informaatioteknologiasta. Tämä uusin koulutusohjelma on nimeltään Teknologiaosaamisen johtaminen.

    Monen mielestä olen vähän hullu - no niin kai. Toisaalta opiskelu tuo tervetullutta vaihtelua työelämään, siellä tapaa erilaisia ihmisiä eri firmoista ja saa laajennettua tajuntaansa laillisin keinoin. :)) Ehdottomasti paras etu opiskeluissa on kuitenkin tämä:

    kortti

    Halpaa opiskelijahintaista ruokaa viereisestä Amicasta - ei voi valittaa!!!! Yliopistovuosinani en koskaan syönyt koulussa, oli muka liian kallista (???), otan nyt nuo menetetyt edut takaisin korkojen kera.

    Ensimmäinen opintokokonaisuus käsittelee johtamista ja johtajuutta ja istuinkin lauantain luennolla. Keskustelimme mm siitä, millainen on huono johtaja tai johtajuus. Sitten opettaja esitteli listan strategisen johtajan ominaisuuksista ja pyysi miettimään, ovatko kaikki ominaisuudet tarpeellisia ja onko olemassa ihmistä, joka täyttää kaikki nuo ominaisuudet. Lista oli typistetysti tällainen (esityksessä ominaisuuksia oli avattu hieman enemmän)

    1.) LOVE AND CARE FOR OTHERS
    2.) TEACHER AND MENTOR.
    3.) SERVANT LEADER.
    4.) PERSONAL EXAMPLE.
    5.) SELF-DEVELOPMENT AND CARE.
    6.) COMMITMENT.
    7.) PURPOSE.

    Suurin osa nyökytteli ja olimme samaa mieltä - kyllä, kyllä nuo ominaisuuden löytyvät hyvästä johtajasta.

    Mutta onko yhtään johtajaa, joka täyttää kaikki nuo vaatimukset? Tiedossa oli, että asiaa oli tutkinut joku sotilas Usassa ja oli päätynyt yhteen henkilöön. Ilmoille heiteltiinkin entisiä presidenttejä ym merkittäviä historian suurmiehiä.

    Kunnes saimme kuulla vastauksen: Jeesus.

    Voitte kuvitella millainen älämölö luokassa alkoi. Osa naurahteli, miten "taruolento" voi olla paras mahdollinen strateginen johtaja. No - ottamatta sen enempää asiaan kantaa totean vaan, että pojot herra Gregg F. Martinille Usan armeijasta. Hän on saattanut kohdata monenlaista kritiikkiä esitellessään tutkimusprojektinsa tulokset. Jo pelkästään luokkamme moninaiset reaktiot sen osoittavat.

    Tutkimus löytyy PDF:nä täältä, pitää ehkä lukea se ajan kanssa itsekin läpi.

    Että siinä ekan koulupäivän mieliinpainunein juttu, enpä tuotakaan tiennyt ennen lauantaita!

Footer:

The content of this website belongs to a private person, blogs.fi is not responsible for the content of this website.