Search blogs.fi

  • FitnessMisun banskuletut

    Tammikuu kohta lopuillaan ja uutta elämää takana useampi viikko jo. Kuinkas sujuu?

    Muistattehan, että jokaisen itsestään huolehtivan fitnesskissan kuuluu nykyään herkutella bansku(protsku)letuilla eikä millään laskiaispullilla, niinkuin saattoi tänään Riihivuoressa tapahtua.

    pulla

    Mutta siis niihin banskulettuihin. Tässä tulee nyt tää mun ohje, joka on siis NIIN ihqu ja nää maistuu siis PALJON paremmalta, kuin tuo ällöhiilaripaskamössöpulla, jota ihmiset mässyttää ja sit ihmettelee, et miksne ei niinku laihdu??!!!!

    - yksi bansku
    - kaksi munaa
    - tietty sitä protskujauhoo
    - sekoita blenderissä
    - paista pannulla kookosöljyssä

    Lopputuloksena on siis teoriassa näin ihanan näköinen setti:

    banaanilettu

    Kuva täältä

    Johtui vissiin kookosöljyn puutteesta, mutta lopputuloksena oli kyllä tämän näköistä settiä...kuvasta nyt tietysti puuttuu tuoreet masikat, kermavaahto ja kaikki muut hörsykkeet :))

    Täytyy vissiin vielä harjoitella tota paistamispuolta...

    Lettu2

    Oli se ulkomuodosta huolimatta ihan hyvän makuinen lettu. Ja nyt siis lihakset kasvaa kohisten ja laskiaispullankin kalorit on kumottu! Mahtavaa tää uusi elämä ;)

  • Kuka ostaisi mulle oman laskettelurinteen?

    Ajelimme uudenvuodenaattona Rukalle. Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, leffaa katsellessa ja punaviiniä juoden. Pakkohan sitä oli "vielä viimeisen kerran" ennen tipattomuuden alkua nauttia :oops:

    Ruka2014_3

    Rinteessä on tullut käytyä jo kahdesti. Keli on ollut tuulinen ja sumuinen mutta ei se menoa ole haitannut. Varsinkin uudenvuodenpäivänä oli melko rauhallista aamusta - liekö monella venähtänyt juhlinta sen verran myöhempään, etteivät kyenneet aamusta rinteeseen.

    Rinteissä on aamusta ihanan rauhallista. Tänäkin aamuna saimme laskea "minun mäkeäni" aivan kahdestaan ja hissikin oli muutaman kerran privaattihissi vain meille. Uskalsin jopa laskea hieman vauhdikkaamin ja koin hetkellistä "vauhdin hurmaa" :)) Tuo rauhallisuuden ylellisyys ei kuitenkaan puolta tuntia kauempaa kestä ja sitten saa alkaa varomaan liikkeitään. Tai siis minä saan - kokemattomuuteni ja arkuuteni vuoksi en uskalla laskea yhtään vauhdikkaammin (joka sekin on hidasta), jos rinteessä on paljon muita aloittelijoita ja lapsia.

    Siinä rinnettä auratessa keräsin mielessäni listaa mielestäni pelottavimmista kanssalaskettelijoista:

    1. Lapset, jotka opettelevat laskettelemaan ja joiden mielestä on tosi hauskaa hakea vähän lisävauhtia siitä metsäreunan tömpäreestä ja siitä syöksyä vauhdilla suoraan poikittain toiselle puolelle rinnettä. Kivaa!!!!
    2. Venäläiset, ja muut aloittelevat hulapäät, joilla ei ole mitään itsesuojeluvaistoa ja jotka laskevat sikalujaa aivan vierestä (näyttäen siltä etteivät oikeasti hanskaa tekemistään).
    3. Lumilautailua opettelevat lapset. Jotenkin heistä on vielä vaikeampi nähdä mihin suuntaan ovat menossa kuin suksilla olevista. Ensin liutaan ja sitten yhtäkkiä ollaankin tulossa poikittain... Myös aikuiset saattavat toimia näin.
    4. Aloittelevat naiset, jotka laskevat paremmin laskettelevan miehensä perässä. Ovat kuitenkin melko ennustettavia liikkeissään, koska suuntaavat aina sen reunaan odottamaan jääneen miehensä luo. Saattavat joskus yllättää keskelle rinnettä leikkaavilla linjoillaan. Itsekin saatan edustaa tätä ryhmää välillä...
    5. Hiihtokouluryhmä. Hirvittävän vaikea päästä ohi, kun se oma vauhti ei ole juurikaan ryhmän vauhtia nopeampi. Ainahan sitä voisi tietysti liittyä joukon jatkoksi :))

    En väitä olevani parempi eikä tarkoitukseni ole moittia tai arvostella muita. Olen itse kovin arka ja varovainen laskija ja kun kaikkia edellämainittuja muita henkilöitä on runsain mitoin rinteessä, ei omasta laskemisestani tule oikein mitään. En vaan uskalla, etten satuta itseäni tai ketään toista. Taitoni eivät vielä riitä omaan "vauhdikkaaseen" mutta turvalliseen etenemiseen muut huomioonottaen. Tästä pääsemmekin listani kuudenteen tyyppiin:

    6. Rinnettä hitaasti alas auraavat naisihmiset, jotka pysähtelevät vähän väliä reunoille tarkkailemaan tilannetta. Eteneminen ei juurikaan muistuta laskettelua. Saattavat siitä sitten turhautua ja purkaa turhaantumistaan miehilleen kovaan ääneen. Tarvitsisivat oman loivan yksityisrinteen, koska eivät uskalla laskea muuta kuin yksin. Näyttävät usein tältä:

    Ruka2014_1

    Kuutostyypin naisten miehet saattavat näyttää tältä, koska joutuvat viettämään päivän rinteessä naisensa kanssa (eivätkä saa edes kaljaa!!!!!!):

    Ruka2014_2

  • Ilman viinaa, ilman sokeria, ilman tanskalaisia tyylivaatteita

    Joulunpyhät ovat taas vietetty - hyvä niin, sillä minä aloin jo ihan tylsistyä tähän pelkkään oleiluun. Olisinhan tietysti voinut tehdä esimerkiksi kouluhommia, mutta jostain käsittämättömästä syystä se ei tullut mieleenikään.

    Sen sijaan vetäisimme joulun aikaan Perilliset -maratonin. Katsoimme boksilta kaikki tallennetut jaksot ja täytyy sanoa, että pidän tanskalaisista sarjoista. Ne ovat hyvin käsikirjoitettuja, mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia.

    Sarjassa esiintyvä naisnäyttelijä Trine Dyrholm on ehkä uusin tyyli-ikonini. Hän näytti upealta useimmissa sarjan asuissaan ja nauroinkin Terolle, että voisin ostaa useankin hänen päällään olleen asun. Eri juttu näyttäisivätkö ne minun päälläni yhtä upeilta :)) Trine on samanikäinen kuin minä - ja minusta hän näyttää upealta ikäisekseen!

    arvingarna

    Kuva otettu täältä

    Ainakin sarjassa käytetyt vaatteet ovat hyvin yksinkertaisia, selkeälinjaisia ja näyttävät hänen päällään mahtavilta. Pitääkö hän tuosta tyylistä muutenkin, enpä tiedä, mutta olisipa upeaa näyttää tuolta.

    TD pic

    Kuva täältä (SCANPIX Andrew Medichini)

    Sehän on sitten taas uusi vuosi alkamassa. Kaikki aloittavat uuden elämän - nyt jo esimerkiksi Facebookissa näkee kaikenlaisia sivustoja ja haasteita, joihin ihmiset ovat liittyneet. Kuukausi ilman sokeria, kuukausi tehden joka päivä jotain positiivisuusjuttuja, erilaisia liikuntakalentereita. Fitfarmin valmennukset alkavat, on lite sitä ja lite tätä. Yleensä en hurahda helposti mihinkään mutta nyt minuun kolahti Ylellä "mainostettu" haaste: 100 päivää ilman viinaa. En ole ikinä viettänyt (tai edes miettinyt vakavasti viettäväni) tipatonta mutta tuohon ajattelin nyt lähteä mukaan :yes: Hemmetti, jos kerran Nykäsen Mattikin niin kyllä minäkin ;)

    Oikein hyvää alkaa vuotta 2015 :wave:

  • Saako kirkkokonsertissa heittää pikkarit lavalle?

    Jos minun pitäisi nimetä seksikkäin suomalainen mies olisi valinta todella helppo: Samuli Edelmann :oops:

    samuli2tiedote_h-550x309
    (kuva Warner Music Live)

    Olen fanittanut Samulia kauan - siitä huolimatta en ole ostanut/kuunnellut hänen levyjään, käynyt keikoilla tai tuijottanut silmä kovana Vain elämää -ohjelmaa. Samulissa vai on sitä jotakin, on aina ollut. Niinpä olin enemmän kuin innoissani, kun työkaverini kyseli vapaaehtoista mukaansa Samulin konserttiin. Hänellä oli jäämässä yksi lippu ylimääräiseksi - minulla oli vapaa ilta, loistavaa!

    lippu

    Konsertti oli Taulumän kirkossa ja paikka oli lähestulkoon täynnä yli puolta tuntia ennen konsertin alkua - hätäisimmät olivat tulleet varmaan tuntia ennen. Saimme kuitenkin paikat alakerrasta ja kun ruotoa oikein oikaisi, saattoi Samulikin onnistua näkemään. Vähän vaikea sanoa oliko se varmasti hän, sillä ilma oli sakeana pääasiassa naisten hajuvedestä, lentävistä pikkareista, huokailuista ja ihailusta. :))

    Itse keikka oli hyvä, vaikka aika moni kappale oli minulle ennestään tuntematon (ilmeisesti osa niistä olikin vasta julkaistu uudella Hiljaisuuden valo -joululevyllä). Siitä, onko kirkko paras paikka akustiikaltaan tuontyyppiselle konsertille, en olisi ihan varma. Eniten pidin ehkä virrestä Ken tahtoo käydä Herran askelissa, vaikka itse virsi olikin vähän tuntemattomampi minulle.

    Konsertin aikaansaaman jouluisen tunnelman pilasi kukapa muukaan kuin takakireä keski-ikäinen nainen >:-( Nousin penkistä, astuin käytävälle ja horjahdin pahasti, koska en huomannut välissä olevaa koroketta. Horjahduksen seurauksena törmäsin erääseen naiseen ja pyysin tietysti kovin anteeksi, enhän minä tahallani tuolla tavoin törmäillyt. Kyseinen rouva oli kuin myrkyn niellyt, mulkaisi minua naama pahasti nutturalla (tuli lähinnä mieleen, että kuvitteliko hän minun toikkaroivan humalassa tms) eikä sanonut mitään tai mitenkään antanut ymmärtää, että ei haittaa ja sattuuhan noita. Joten kiitos vaan rouva, pilasit ainakin minun jouluisen tunnelman takakireydelläsi >:-(

  • Kiinteä läski ja muita mukavia sattumuksia

    Aina silloin tällöin blogiini löytää uusia lukijoita - valitettavasti he ovat kokeneet saman kohtalon kuin minä, eli sairastaneet aivoinfarktin. On ikävää kuulla teistä uusista sairastuneista, mutta toivon, että minä ja blogini antavat teille voimaa ja uskoa omaan kuntoutumiseenne! Se vaatii aikaa, se vaatii työtä, hitosti työtä - mutta useinmiten se kova työ ja usko itseensä myös palkitsee kehittymisenä ja tuloksina.

    Siten arkisempiin asioihin. Loman jälkeinen kuukausi on vilahtanut kuin varkain ohi. Mihin katosi marraskuu? No minulla se hävisi kyttäämiseen, valvomiseen ja pahimman pelkäämiseen.

    Viikko reissusta palaamisen jälkeen minulle nousi käsivarteen isoja, kutisevia näppylöitä. Sitten niitä tuli kaulalle. Siinä kohtaa olin jo tehnyt kotiläksyni internetissä ja olin aivan varma, että meillä on luteita 8|

    näpyt

    Siitä alkoi mahdoton rumba; petivaatteet pyykkiin, patjat ja petivaatteet saunaan. Ostin taskulampun ja loikin öisin sängystä ylös ja etsin lakanoista ötököitä. Luin internetistä kaikki kauhutarinat mitä löytyy. Tutkimme patjat ja sängynrakenteet - tilasin netistä jopa lutikka-ansoja!!! Emme löytäneet merkkiäkään kyseisistä tuholaisista mutta pyysimme lopulta paikalle tuholaistorjujan (luin netistä että heidän firmallaan olisi ludekoira!!!). Torjuja tutki paikat ja totesi saman kuin mekin, ei mitään näkyviä merkkejä ja minullekaan ei tuon alkusäikähdyksen jälkeen ollut puskenut enää kutiavia puremia. Hän sanoi, että jollei viikon sisään löydy mitään tuholaisiin viittaavaa, voimme huokaista helpotuksesta. Todennäköisesti minua pureskeltiin reissussa ja reagoin niihin vasta kotiin palattua.

    Nyt alan uskoa, että olemme selvillä vesillä. Mutta oli tämä kyllä sellainen opetus, että jatkossa olen reissussa huomattavasti varovaisempi. En oikeasti halua kokea tätä uudestaan - saati että tilanne olisi todellinen ja tuholaisia olisi oikeasti ollutkin.

    Olen varmaan maininnutkin, että kesällä meille muutti chili. Tero on sitä hoivannut suurella rakkaudella ja sille hommattiin kasvilamppu ja kaikkea, mitä nyt chili voi vaatia. Kävi sitten niin, että keskellä tätä pimeintä ja ankeinta marraskuuta kasvi intoutui kukkimaan. Kerroin töissä chilin "isälle" tästä iloisesta perhetapahtumasta ja hän minua jo toppuutteli; ei jaksa chili puskea hedelmää sillä lampunvalolla, isompaa pitäisi hommata. No en tiedä mikä tilapäinen hormonihäiriö on, mutta katsokaapa näitä mollukoita! Vai ei tule hedelmää???

    mia_chili

    Ehkä minun olisi aika tunnustaa, että elämässäni on tällä hetkellä KAKSI nuorta miestä :roll: Olen käynyt fysioterapiassa Optimovella, nuorella miehellä nimeltä Jani. Haluaisin saada tuon jäykistyvän ja osittain kipeytyvänkin alaselkäni kuntoon ja hain lähetteen. Nyt olemme Janin kanssa katsoneet erilaisia juttuja selän kuntoon saamiseksi - muunmuassa selän asentoa jalkatreenissä. Ongelmallistahan tässä on se toinen nuori mies, PT Janne. Hänen kanssaan kuitenkin treenaan ja minun pitäisi osata selittää Janin jutut Jannelle. Ei meinaa tulla mitään :)) Olen tässä vakavasti miettinyt, pitäisikö minun saattaa nämä kaksi elämäni miestä yhteen, jotta saisivat yhteisen sävelen siitä, mikä minulle on parasta.

    Niinpä edellinen treeni PT Jannen kanssa meni enemmän suusanalliseksi, kun selittelin fysioterapiassa käytyjä juttuja. Jossain kohtaa (kun olin jo aika masentunut kaikista selkäasentoasioista ja muista) erehdyin huokailemaan, että pitäisi polttaa rasvaa pois, näkyisi treenimme tulos paremmin. Janne kehoitti hoitamaan sen puolen ruokailussa ja kannustavasti lopussa tokaisi "no mutta sä oot kuitenkin tommonen kiinteä läski, ettei toi rasva oo semmosta löllöä". ETTÄ MITÄ 8| Kiinteä läski??? :)) Janne tajusi samalla sekunnilla, että ei nyt ihan tainut tulla asia oikein suusta - siinä sitten asiaa naureskeltiin yhdessä. Loukkaannuinko - no en, sillä täyttä asiaahan se oli. Mutta valehtelisin jos väittäisin, että ei se nyt missään tuntunut - ei sitä usein kuule itsestään noin suoria totuuksia lauottavan suoraan päin naamaa :oops:

    Että olen sitten päättänyt tehdä asialle jotain!!!! :yes:

    Hukutan nimittäin murheeni glögiin! Lempiglögiäni ei nimittäin enää saa pulloissa vaan on ostettava kahden litran pänikkä!!! Tero ei juo glögiä joten mikäs tässä muu auttaa, kun kiskoa glögiä urakalla - tuumasta toimeen! Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!

    blossa

  • Miisku ja Terppa Epsanjassa

    Kulunut viikko oli mahtava B) Vietimme viimeisen kesälomaviikon lomaillen Espanjassa - ensin sunnuntaista torstaihin Valenciassa ja sitten vielä torstaista lauantaiaamuun Madridissa. Kelit suosivat; aurinko paistoi ja lämmintäkin riitti juuri sopivasti, ettei tarvinnut mitään takkeja mukanaan raahata. Tässäpä hieman matkakertomusta kuvakollaasin muodossa.

    Valencia oli mukavan kompakti kaupunki, liikuimmekin jalkaisin joka paikkaan. Vanha kaupunki on täynnä suoritettavia nähtävyyksiä, kuten tämä turistikarttakin osoittaa - ja kaikki mukavasti lähellä toisiaan.

    kartta

    Guugle on pullollaan kuvia Valencian nähtävyyksistä, joten tässä oma versiomme.
    Oikeassa yläkulmassa on ehkä Holy Grail - siis kahdestakin syystä ehkä, en ole varma oliko se nyt tuossa ja onhan se ylipäätään kiisteltyä, onko tuo edes se aito ja oikea.
    Parvekkeet ylhäältäpäin katsottuna olivat hauskoja - niinkuin tuo parveke, jossa oli koiria "ulkoilemassa".
    Jalkapalloa ei päästy tällä reissulla katsomaan, joten tyydyimme ihailemaan stadionia ulkopuolta.

    sights

    Koska kävelimme paljon oli lepotauoilla suuri merkitys. Muuten saattoi käydä näin: ennen ja jälkeen kuvat tilanteesta, jossa Miiskulla saattoi jo mennä herne nenään liialliseen tamppaamiseen ilman taukoja. Hymy kuitenkin löytyi, kun nenään eteen kannettiin 8,50 euron (88|) sangrialasi. Oli muuten reissun kallein drinksu, tuolla hintaa olisi irronnut jo koko pullo viiniä!!!

    ennen_ja_jälkeen

    Muutenkin nesteytyksestä on pidettävä lämpimässä ilmanalassa huoli! Suurinta herkkuani (punkun lisäksi) oli tuo appelsiineista puristettu tuoremehu - zumo. Naminam!!!

    juomaa

    Valenciassa on myös upeaa biitsiä silmänkantamattomiin. Rannan tuntumassa meni kiva rantakatu, jossa oli kymmeniä pieniä ravintoloita. Satamassa oli toinen toistaan upeampia veneitä.
    Kävelimme rannalta keskustaan ja reitti kulki ei niin loisteliaan kaupunginosan läpi. Kaduilla lojui patja, sohva, puussa roikkui tyyny (8|), talot olivat ränsistyneitä. Pojot kuitenkin nerokkaille pyykinkuivausratkaisuille!

    beach

    Tuossa kartassakin näkyy osittain reunoilla vihreä kaistale, vanha jokiuoma. Kävelimme siellä muutamaan otteeseen ja totesimme sen olevan varsinainen Rantaraitti!! Erityisesti iltaisin se oli täynnä juoksijoita,lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia. Löytyipä sieltä tuollainen "ulkoilmakuntosalikin", missä lenkin päätteeksi saattoi tehdä erilaisia lihaskuntoliikkeitä.

    jokiuoma

    Tässä kohtaa turisteille iski huono omatunto - mitenkä sen oman kuntoilun laita...? No eipä hätää, hoidimme homman tehokkaasti porrastreeneillä :))

    portaat

    Jokiuomaa pitkin kävelemällä päätyi Valencian ehkä tunnetuimpaan matkailunähtävyyteen: "The City of Arts and Sciences". Se on viidestä taiteeseen ja tieteeseen liittyvästä näyttelytilasta ja rakennuksesta koostuva suuri keskus. Kävimme ainoastaan Oceanográficossa (akvaario) sisällä, muita tyydyimme ihailemaan ulkoapäin.

    Tiede_taide_kaupunki

    Oceanográfico on Euroopan suurin akvaario ja päätimme käydä moikkaamassa delfiinejä, pingviinejä ja muita meren eläviä. Kokemus oli kaksijakoinen. Toisaalta tuli paha mieli, kun iso mikäliemeritursas kiersi pienessä altaassa yhtä ja samaa ympyrää koko ajan. Toisaalta oli upeaa nähdä esimerkiksi hai niin läheltä. Pingviinit olivat niin ketteriä kavereita suihkimaan vedessä, että kameraan tallentui ainoastaan tuollainen vuoden luontokuva -tyyppinen otos.

    akvaario

    Ennen lähtöä työkaveri kysyi minulta, oliko paikallisella härkäareenalla härkätaisteluita ja menisinkö katsomaan. Vastasin reippaasti meneväni tietysti, jos mahdollisuus tarjoutuu. Enpä tajunnut mitä suustani päästelin.
    Kävimme katsomassa härkäareenaa ja sen yhteydessä olevaa museota. Hävettää tunnustaa oma sivistymättömyyteni aiheen suhteen. Enhän minä ollut tajunnut, miten sitä härkäparkaa kidutetaan ja lopuksi tapetaan 88| Minä luulin että ne äijät vaan heiluttelee sitä viittaansa ja näppärästi väistelee härkää.
    Museossa oli näytillä matadorien asuja - miten ihmeessä kukaan mies on niihin ikinä voinut mahtua??? Asu näytti lähinnä kymmenvuotiaan pojan puvulta. Näytillä oli myös vuonna 1992 kuolleen matadorin asu - internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tämäkin linkki. Tosin ihan 100% varma en nyt ole että kyseessä on sama tapaus, mutta muistelen matadorin olleen tuon nimisen.
    Että menisinkö katsomaan - no en todellakaan!!!

    härkä

    Valenciasta junailimme Madridiin todellisella pikajunalla. Huippunopeus oli parhaimmillaan 301 km/h eikä vauhtia edes huomannut. Juna oli aikataulussa ja meno oli oikein miellyttävää, suosittelen. Meno-paluulippujen hinnaksi kahdelta ihmiseltä tuli 137€ - jos liput olisi varannut paljon aiemmin olisi ne varmaan saanut vieläkin halvemmalla.
    Huomatkaa kuvassa uuden (Joaquin Sorolla) ja vanhan (Estacio del Nord) juna-aseman arkkitehtuurinen ero.

    junailua

    Madridissa olemme käyneet aiemminkin, joten keskityimme vain olennaiseen - KENKÄKAUPPOIHIN ja shoppailuun :)) Plaza Mayorilta olisi saanut ostettua aidon merkkilaukunkin, mutta kaupanteosta ei tahtonut tulla mitään - pojille tuli aina kiire poistua, kun poliisit tulivat lähelle. :roll: Näppärä systeemi pojilla, laukut levittyivät lakanan päälle jonka sai yhtä nopeasti naruilla kasaan ja olalle, kun lähtö tuli.

    madrid

    Do you want to sleep with me? No todellakin - Madridin hotellissa oli parisuhderauhamme kannalta parempi täkkijärjestely (ketkä muka oikeasti voi nukkua yhdellä, yhteisellä täkillä???) ja näkymäkin kertoi hotellin sijaitsevan rauhallisella pikkukadulla, jolla ei ole juurikaan liikennettä.
    Väärin!!!
    Kadulla mitä ilmeisemmin sijaitsi hyvinkin suosittu klubi ja jengiä parveili ikkunamme alla läpi yön. Varsinkin lauantain vastainen yö oli erityisen villi, kaikki juhlivat Halloweenia. Parasta Madridin baareissa on se, että ei ne mene kiinni edes aamuneljältä, wohoo!!! Joten kun lähdimme silmät ristissä klo 6.30 taapertamaan kohti lentokenttäbussia törmäsimme alhaalla isoon, iloiseen bilettäjänuorisojoukkoon. Olis vissiin pitänyt antaa periksi silloin joskus 02.00, pukea vaatteet päälle ja liittyä joukkoon. :>> Ehtiihän sitä kotonakin nukkumaan...

    hotelli

    Matkailu on mukavaa mutta hitusen mukavampaa se olisi, jos osaisi edes pikkuisen espanjaa. Hola, una cerveza, vino tinto (coppa), cafe con leche, zumo - kovin on juomapitoista tää mun sanastoni :>> En oppinut edes sanaa anteeksi espanjaksi, kun ei ne paikalliset mitään anteeksi pyytele vaan jyrää päälle vaan! Pitää vissiin alkaa selailemaan Jamkin kielikeskuksen tarjontaa, nyt kun kerran opiskelenkin siellä!

    Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :wave:

  • Punoitusta naamalla liittyen linja-autoihin

    Tänään oli Keskisuomalaisessa juttua 50 vuotta vanhasta yrityksestä nimeltä Viitasaaren Tilausliikenne.

    Firma on minulle tuttu ensinnäkin tietysti siitä, että se hoiti kotipaikkakunnallani koulukyydit. Ai että oliko muuten niiiin noloa, kun koulussa oli hiihtoa ja bussiin piti ottaa sukset mukaan :oops: Näin aikuisena sitä ei vaan enää voi ymmärtää mitä noloa siinä oikein oli, kun melkein kaikki joutui niin tekemään. Kevyttä punoitusta teinityttöjen poskille aiheuttivat tietysti myös Paanasen pojat, nykyiset yrittäjät - Keimo ja Osmo - jotka aina välillä jo toimivat koulukyytien kuskeinakin.

    Viitasaaren Tilausliikenne oli myös minun ensimmäinen kesätyöpaikkani. Kävelin matkatoimiston tiskille kysymään pääsisinkö kesäksi siivoamaan linja-autoja. Muistan vieläkin sen hämmennyksen, kun Jenny Paananen lupasi töitä ja kysyi suostuisinko olemaan välillä siinä matkatoimiston puolellakin. Että mitä?? 8| No siis ilman muuta, jos kerran kelpaisin toimistohommiinkin!!

    Parhaimman opetuksen sain kuitenkin silloiselta yrittäjältä Veikko Paanaselta (Keimon ja Osmon isä, yksi firman perustajista). Olin siivonnut ensimmäisen linja-autoni. Aikaa olin käyttänyt tyyliin tunnin ja tehnyt mielestäni todella hyvää jälkeä. Veikko kysyi olinko mielestäni tehnyt hyvää työtä. Minä vastasin myöntävästi.

    Tämän jälkeen kävimme kohta kohdalta läpi, mikä kohta oli jäänyt hieman rempalleen ja minkä olisi voinut tehdä paremmin. Taas punoitti posket...olin niin nolona!!! Otin kuitenkin opikseni ja sen jälkeen tilausajosta tulevan bussin siivoamiseen menikin valehtelematta useita tunteja; patterien alta pyyhittiin pölyt ja hiekat käsin luutulla eikä millään mopilla, roskikset pestiin käsin, joka paikka putsattiin tiptop kuntoon.

    Yhdestä lehtijutusta tuli niin paljon hyviä muistoja mieleen. :) Täytyy todeta, että olen kyllä erittäin kiitollinen Jennylle ja Veikolle siitä, että he ottivat minut töihin ja opettivat sekä neuvoivat tekemään kunnolla töitä. Siitä on ollut paljon hyötyä tähän astisessa elämässäni.

  • Tunnin ainut läski tyttö

    Kuluneella viikolla kävin tanssillisella BodyJam ryhmäliikuntatunnilla. Mahdottoman kivaa settiä!!! Tunnin jälkeen keskustelin erään naisen kanssa siitä, miten omaa jammailuaan EI yksinkertaisesti voi katsella peilistä - jos sen erehtyy tekemään, lopettaisi tunnilla käymisen siihen! On vaan parempi kuvitella, miten viehkeältä ja sulokkaalta ne omat jamiliikkeet näyttävätkään. Ihan samalta kuin ohjaajallakin :yes:

    Siihen sitten eräs nuori nainen kommentoi ettei voi olla katsomatta peilistä itseään. 8| Minä tietysti heti kiinnostuin syystä - olenhan useasti kritisoinut näitä itseään peilistä ihailevia typyjä (välillä kun se peiliin tiiraus tuntuu tärkeämmältä kuin itse koreografiaan keskittyminen).

    Nainen kertoi "nuorempana" harrastaneensa tanssia, jopa kilpailleensa siinä. Tuolloin kuulemma AINA piti katsoa omaa tekemistään peilistä. Ymmärrettävää tietysti, katsot miltä näytät ja yrität tehdä sen liikkeen paremmin. Joten tämä peiliin katsominen oli juurtunut oikein kunnolla eikä tavasta pääse eroon, hän kertoi. Tulipahan siis selitys tuollekin ilmiölle, ihan järkeenkäypää.

    Juttelimme siinä vielä hetken tanssitunneista ja pääsihän siinä täti-ihminenkin avautumaan. Kerroin, miten olisin kovasti itsekin halunnut harrastaa lapsena balettia (kun muutkin tytöt sitä teki). Yksi parhaista lapsuudenkavereistani minua oikein kannusti tulemaan mukaan sanomalla että "kyllä sä Mia voit sinne myös tulla, on siellä yksi toinenkin läski tyttö" 8| Että näin... :))

    Että miksei täti-ihminen katsele omaa kuvaansa peilistä BodyJam tunnilla...no kun sieltä peilistä näkyy se tunnin "ainut läski tyttö". Parasta siis unohtaa peili, antaa vaan mennä ja nauttia musiikista ja tanssin mukanaan tuomasta hyvästä fiiliksestä!!

  • Haastattelussa: Miisku

    T = toimittaja
    M = Miisku

    T: No Miisku, siinä se nyt oli. Jos käydään sitten läpi sun suoritus vaihe vaiheelta. Kaikenhan piti olla kunnossa?
    M: Joo no, olin valmistautunut mielestäni tosi hyvin. Heti aamusta aloitin mentaaliharjoitukset ja kävin läpi, että miten hommasta suoriudutaan. Mulla oli kyllä ihan selvät sävelet ja tavoitteet, että mitä kohti mennään.
    T: Niin, niinhän se tietysti on. Mutta mitäs siinä sitten tapahtui, milloin aloit huomata ettei tulossa olekaan ehkä ihan napakymppi?
    M: Siis aamu sujui kotona ihan suunnitelmien mukaan, ei mitään merkkiäkään lipsumisesta. Oli niinku sellanen tunne, että kaikki menee just niinku pitää!
    T: Aamut on sun vahvinta aikaa?
    M: Joo, kyllä. Aamut menee aina just niinku pitää. Fiilis on hyvä ja tavoite selkeästi mielessä. Jos haasteita tulee niin se on ensimmäisen kerran sitten siinä aamukahvin aikaan.
    T: Niin, siinäkö se sitten petti tänä aamuna, vai?
    M: Joo, pääsin siinä sitten työpaikalle ja tajusin, että nyt on paha paikka. Siinä se oli, kahvipöydällä, valtava suklaakakku. Jumalaisen näköinen. Siis mähän olin mentaaliharjotellut just näitä tilanteita varten ja päättänyt taas aamulla, että makeaa en kyllä sitten syö.
    T: Siinä sitten taisi käydä toisin?
    M: No joo, siinä tuli sitten sellanen hetkellinen lipsahdus. Menin ja söin sitä kakkua, en kylläkään isoa palaa. Mutta söin. Kyllä nyt harmittaa, vaikka niin olin tätä tilannetta varten harjoitellut. (ravistelee päätään epäuskoisena)
    T: No mutta sä kuitenkin selvisit siitä ja taas jatkoit hyvällä tsempillä eteenpäin?
    M: Tottakai! Ajattelin ettei tässä voi treeniä hukkaan heittää, pakko vetää loppuun asti täysillä ja antaa kaikkensa. Ei yksi pikkupala koko suoritusta kaada!
    T: Se ei sitten kuitenkaan tainut jäädä siihen...?
    M: No, pakko tunnustaa, että en ymmärrä miten tässä nyt näin kävi. Parhaani yritin muttei se tänään riittänyt.
    T: Mitä siinä oikein tarkalleen ottaen sitten tapahtui?
    M: Kello lähestyi yhtätoista ja alettiin siinä porukalla tekemään lähtöä lounaalle. Olin valmistautunut ennakkoon tosi hyvin, katsonut läheisen Amican ruokalistan ja valinnut listalta terveellisen kalakeiton. Kaiken piti olla selvää.
    T: Niin, siltähän tuo kuullostaa, että ei se suunnitteluun kaatunut?
    M: Joo ei kaatunut ei. En kyllä ymmärrä miten siinä sitten kävi niinkuin kävi. Porukalla siinä päätettiinkin lähteä lounaalle Autocafehen. Siellä on näin perjantaisin tarjolla herkkubuffet. Kaikesta etukäteissuunnittelusta huolimatta psyykkinen puoli petti ja löysin itseni kauhomasta lautaselle kebabia, makkaranpaloja ja wingsejä.
    T: Oliko siinä kaikki?
    M: No taisi unohtua ranskalaiset perunat ja meniköhän jotain majoneesisoosiakin...mä olin siinä kohtaa jo antanut niin periksi, ettei sillä suorituksella ollut enää mitään väliä. (kyynel vierähtää silmäkulmasta)
    T: Majoneesisoosiakin...mitäs sun PT siihen???
    M: No PT:n kanssa ei olla vielä asiaa ehditty käymään läpi. Kyllä mä luulen että tästä jonkunlaista noottia tulee, eihän me tämmösestä sovittu vaan kuivista kanan rintafileistä ja raejuustosta...
    T: Tässä on nyt sitten arvioinnin paikka, että miten tästä eteenpäin?
    M: Kyllä, kyllä on. Mä tässä nyt käyn tarkasti päivän suorituksen läpi ja arvioin mun vahvuudet ja heikkoudet...että onko musta tähän hommaan ollenkaan vai alanko vaan mättämään munkkia naamaan. Vähän nyt kyllä on motivaatio ollut hakusassa enkä tiedä miten tästä nyt taas noustaan.
    T: Et sentään ollut ainoa, jonka suoritus repsahti lounaaseen. Kunhan et ota joka päivä tavaksi!! Tsemppiä harjoitteluun!!!
    M: Kiitti, eiköhän tämä taas tästä! Kyllä mua nyt kovasti harmittaa mutta kyllä täältä noustaan!!

  • Treenimasennus

    Tänään iski treenimasennus :|

    Aina satunnaisen epäsäännöllisesti vajoan treenilliseen itsesääliin. Tänään se tuli PT-treenien ja sen perään tehdyn 30 min keskivartalotreenin yhteisvaikutuksena. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että väsymyksen, nälän ja yleisen nuupahduksen tms seurauksena fiilis laskee ja normaalin pirteyden sijaan vajoan ajattelemaan surkeuksia itsestäni.

    Olen vanha, olen hidas ja kömpelö. En jaksa tehdä mitään (siis että minulla ei ole voimaa) tai tekniikkani on väärä, vaikka olen ajatellut tekeväni 99,9% varmuudella oikein. En pysty tekemään jotain juttuja, koska olen joko niin jumissa tai jonnekin sattuu. Tai sitten olen muuten vaan niin jotain, ettei jotkut liikkeet vaan suju. Liikkuvuuteni on olematon. Pitäisi tehdä enemmän kehonhuoltoa vaikka luulen sitäkin tekeväni sentään jonkun verran. En jaksa juosta, en ole ketterä enkä nopea. Olen lihava. Kuinka >:XX paljon tässä pitäisi harrastaa liikuntaa, että oikeasti tuntisi olevansa "elämänsä kunnossa" ja kykenevä tekemään erilaisia juttuja vaivattomasti. Triplaplääh!!!!

    Totta kai järkeni sanoo, että tilanne ei oikeasti ole noin surkea. On paljon hyvääkin - mutta myös paljon, missä olisi kehittymisen varaakin. Kaikkea ei tietysti voi saada - ei tässä yhtäkkiä lähdetä puolimaratonille, jos treenitausta on punttisalipainotteinen tai taivuta monimutkaisiin jooga-asentoihin, jos niitä ei harjoittele. Mutta pistää se korpeamaan, kun keskivartaloon keskittyvällä jumppatunnilla tehdään suhteellisen yksinkertaista liikettä ja olo on yhtä notkea kuin norsulla :|

    Lähden nyt siis venyttelemään ja avaamaan kireyksiä - jos edes joskus minullakin olisi teoreettiset mahdollisuudet päästä syväkyykkyyn tanko niskassa (vapaapainoilla siis, ei smithissä) :roll:

    Valittelemisiin :wave:

Footer:

The content of this website belongs to a private person, blogs.fi is not responsible for the content of this website.