Search blogs.fi

  • Pyöräkaistat Jyväskylässä

    Heinäkuun alussa Keskisuomalainen uutisoi Harjuun kupeseen kaduille maalattavista pyöräkaistoista. Juttu ei minua lukuvaiheessa sen kummemmin koskettanut kunnes pyöräillessäni Väinönkatua ylöspäin tajusin, että tässähän sitä nyt on! Uudenuutukaista pyöräkaistaa molempiin suuntiin.

    pyorakaista

    Minusta nuo kaistat on kerrassaan mahtavat. Ne ikäänkuin oikeuttavat pyöräilyn siinä kadulla ja selkeästi osoittavat missä saat/pitää pyöräillä. Punaisen värin huomaa ja tietää varmasti, että ei ainakaan tässä kohtaa pyörätie ole jalkakäytävän yhteydessä. Eihän ne tietysti talvella mihinkään lumen alta näy, mutta jospa sekä pyöräilijät että autoilijat oppivat muistamaan ne näin kesäaikaan, ei tässä keskustassa nyt niin kauheasti näitä katuja ole.

    Muutaman päivän päästä samainen paikallislehti oli nostanut jutusta nousseita nettikeskustelukommentteja painettuun lehteen. Yllätys yllätys: olikohan joukossa yhtään positiivista kommenttia! Kommentit olivat tasoa:

    "Miten nämä maalatut pyöräkaistat toimivat talvella, ovatko lumivarastona?"

    "Turhaa näpertelyä tuollaiset pyöräkaistat. Harjukadulta Viitaniemeen poljetaan jatkossakin harjun puoleista jalkakäytävää kuten ennenkin. Eivät pyöräilijät lähde ylittämään kahteen otteeseen vilkasta Sepänkatua. Käytäntö on jo ollut pitkään samanlainen välillä Nisulankadun tunneli-Viitaniementie, kapeaa jalkakäytävää vaan molempiin suuntiin."

    8| Että huoh...

    Tosin pitää kyllä valitettavasti todeta, että aika moni suhaa polkupyörällään miten sattuu ja missä sattuu - jalkakäytävillä muunmuassa. Mutta jospa nämä uudet hienot pyöräkaistat yleistyisivät ja niitä maalattaisiin lisää. Minä ainakin kovasti tykkään niistä :yes:

  • Minä tykkään Mikkelistä ja muita ajankohtaisuutisia

    Aloitamme uutiskatsauksemme viitaten edelliseen postaukseen. Voin ilolla ilmoittaa, että joko ruotsalaiset miehet pitävät myös hameita tai sitten olen onnistunut löytämään naisten mallistosta itselleni istuvan golfhameen!!!

    Tämä ihanan värinen golfhame lähti mukaan Intersportista ja se on siitä toisesta ruotsalaisesta vaatemerkistä (Peak), jonka vaatteet minulle harvemmin istuvat. Täytyy kyllä pöyristellä Peakin vaatteiden hintoja - tuonkin hameen lähtöhinta oli 95 euroa 88| Ei se nyt NIIN ylivoimaisen mahtava hame ole, että suostuisin siitä satasen maksamaan! Onneksi hintaa oli alennettu ja alennuskuponki laski hintaa vielä lisää ja pulitin (=Tero maksoi) hameesta "kohtuulliset" 55 euroa.

    Peak golfhame

    Sitten pääaiheeseemme, Mikkeliin. Kävin viikonloppuvierailulla ystävän luona Mikkelissä ja se on kyllä minusta mahdottoman kiva kaupunki.

    Aloitin visiitin aiheuttamalla pahennusta paikallisella Fressin kuntosalilla :roll: Siellä on semmoinen vekotin kuin Power plate. Kiinnostuneet voivat katsoa vaikkapa tämän videoklipin, siinä tehdään Tabataa/HIIT treeniä Power platea hyödyntäen. Tosin eihän tuosta videosta käy ilmi, että tuo taso siis tärähtelee/värisee eli heiluttaa tasapainoa. Ja miksi aiheutin pahennusta - no kun menin istumaan siihen laudalle ja tein - ohjeiden mukaista - selän rentoutusliikettä...se tuntui vallan mukavana värinänä...selässä!!!! Ja saahan salilla voihkia... :oops: :roll: :))

    No asiaan, kätevä vekotin, kaikenkaikkiaan! On siellä Mikkelissä kaikennäköistä, ei meillä vaan tuommoisia ole saleilla näkynyt - vai onko jossain, kertokaa heti!

    Mikkelissä on kaikennäköisiä kivoja kahviloita ja paikkoja mutta tällä kertaa teimme visiitin Juvalla sijaitsevaan TeaHouse of Wehmaisiin. Sain nimittäin synttärilahjaksi teehetken.

    Paikka mainostaa itseään Suomen ainoana englantilaisena teehuoneena ja täytyy myöntää, kokemus oli oikeinkin lähellä alkuperäiskokemusta Fortnum & Masonilla pari vuotta sitten. Ainoa "miinus" oli skonssien kanssa tarjoiltava kermavaahto, joka ei vedä vertojaan originaalille clotted creamille, mitä se sitten ikinä onkaan - mutta kokemuksena ja makuelämyksenä kerrassaan ihana. Kiitos jälleen ihanalle ystävälleni!! Plus että suosittelen kaikille maaseutumatkailua!!!

    Afternoon tea

    Uutispätkämme loppukevennyksenä kerrottakoon, että ensi syksystä lähtien meikä nauttiin taas lähiAmican superedullisista opiskelijalounaista B) Pitäähän sitä ihmisellä harrastuksia olla, mulla se näköjään on tuo opiskelu :))

    hyväksymiskirje

  • Hur står det till?

    Olen järkyttynyt! Minä taidan olla ruotsalainen mies 8| Että siihen verrattuna jotkut parrakkaat Euroviisuvoittajat ei ole kuulkaa yhtään mitään!

    Ja mitenkä päädyin tähän järkyttävään tulokseen - no, kerron sen näin julkisesti kuitenkin, vaikka jotkut asiat olisi vaan parempi pitää omana tietonaan.

    Pidän kovin ruotsalaisesta golfvaatemerkistä nimeltä Cross. Heidän golfvaatteensa ovat minusta kivan näköisiä. On vaan yksi pieni mutta: minä edustan persjalkaista suominaista kun taas Crossit housut ovat selkeästi suunniteltu rimppakintuille (mutta ilmeisen mahakkaille?) ruotsalaisnaisille. Lukemattomia kertoja olen poistunut sovituskopista itkua vääntäen, kun ne ihanat unelmagolfhousut ovat kinnanneet reisistä ja pepusta mutta vyötärölle jää sitten tyhjää tilaa toisenkin golfarin verran. TAi ehkä ruotsalaisnaiset ovat niin paljon piempiä, että se vyötärökohta on itse asiassa tarkoitettu jääväksi lantion kohdalle mikä selittäisi sen reippaan mitoituksen? No, mene ja tiedä.

    Kävimme eilen Budget Sportissa. Siellä oli tarjouksessa mm. golfkärryt (nyt on meidän perheessä yhdet sellaiset) sekä Crossin golfvaatteita. Meikäläinen heti hypistelemään rekkejä - toisessa mielestäni selkeästi naisten mallit, toisessa vastaavasti miesten. Sivuutin puserot mutta tartuin punaisiin golfhousuihin. Juttelin samalla rekillä olleen naisen kanssa, että olisipa halvat pöksyt, mutta kun kokoja ei oikein tahdo olla ja mainitsinpa oikein, miten Crossin housut eivät yksinkertaisesti istu minun kropalleni. Joku tilapäinen mielenhäiriö kuitenkin taas iski, nappasin muutamat housut mukaani ja päätin mennä masentamaan itseni sovituskoppiin.

    Yllätys olikin melkoinen kun housut istuivat jalkaan jopa niin hyvin, että aloin miettiä housujen ostamista. Pyörin peilin edessä ja ihmettelin Terollekin, että jopas nyt on ihmeellistä, kun nämähän ovat lähestulkoon passelit. Sitten tapahtui se kohtalokas heti - käänsin housujen hintalapun ja luin tekstin "Cross M Ebolis Pants" :?::?: Aloin ihmetellä sitä M kirjainta....paniikki alkoi nousta, juoksin rekille ja kiskoin muutamia housumalleja rekistä todetakseni, että naisten housuissa on todellakin kirjain W ja miehellä M, eikä tämäkään ollut poikkeus. Ei vaikka kuinka toivoin sen M kirjaimen tässä kohtaa viittaavan johonkin muuhun.

    Pahin mahdollinen on siis tapahtunut - olen ruotsalainen golfarimies 88| TAi no, jos en nyt sentään...mutta siis että miesten housut istuvat minulle paremmin kuin naisten??? Tämän järkyttävän havainnon seurauksena aiheutin sovituskopeille katastrofaalisen jonon, sillä pyörin ja mallasin ja vaihtelin kahta housumallia (W ja M) edestakaisin vaan todetakseni, että se M yksinkertaisesti istui ja näytti paremmalta. ENHÄN MINÄ VOI OSTAA MIESTEN HOUSUJA. Sitten tein sulovileenit ja päätin, että ostan koska halavalla saan. Että näin.

    Ja sitten vielä todistetta kuvallisessa muodossa, tältä ne näyttää kuvastossa ja tältä suomalaisen naisen päällä :oops: En tiedä kyllä pääsenkö tästä ikinä yli!

    *lähtee vissiin sohvalle juomaan kaljaa ja räpläämään sukukalleuksiaan* :wave:

    golfhousut3

  • Suoraan talvesta kesään

    Kappas - reilu kuukausi on hujahtanut edellisestä postauksestanikin. 8| Aiemmin stressasin asiasta mutta nykyään en anna asian vaivata mieltäni liikaa. Tosin nyt päätin tehdä tikusta asiaa ja päivittää tännekin jotain.

    Huhtikuun kohokohtia oli talviloma! Vietimme viikon Rukalla - tarkoitus oli tietysti lasketella urakalla mutta sääolosuhteet hieman asettivat haasteita. Kolmena päivänä satoi vettä, joten rinteet saivat olla meiltä ihan rauhassa. Onneksi aurinkokin kuitenkin paistoi ja saimme nauttia ihanasta kevätsäästä B)

    Ruka1Ruka2

    Tämä oli ensimmäinen pidempi "lasketteluloma" ja opin itsestäni jotain. Minusta ei taida ikinä tulla kovin "huimapäistä" (lue että uskaltaisin tulla useimmista punaisista kiljumatta alas) laskettelijaa tai sitten se vaatisi paaaaaljon harjoittelua ja lajiin paneutumista. Onneksi Rukalta löytyi minullekin sopiva "lastenrinne", jota suihkiessani tunsin ajoittaista "mähän melkein nautin tästä" -fiiliksiä. Ainoa miinuspuoli oli se, että lauantaina sen mäen löysi aika moni muukin :| Mutta onneksi sitä voi keksiä kaikkia muita vaihtoehtoisia tapoja nauttia upeasta säästä ;)

    Ruka3 Ruka5

    Kun kotiuduimme Rukalta oli Jyväskylässä melkein parikymmentä astetta lämmintä :>> Kesä tekee tuloaan kovaa kyytiä. Joten luontevasti siirryimme suoraan talvilajeista kesälajeihin. Lauantaina kävimme pelaamassa 18r Puulassa ja kenttä oli loistavassa kunnossa ottaen huomioon jankohdan. Vihreys tietysti puuttui lähes kokonaan mutta se ei oikeastaan haitannut. Kenttä oli kuiva, greenit hyvät ja seura loistavaa. Eikä lyönnillekään tullut hintaa kuin 0,364€/lyönti :))

    Puula1Puula2

    Nykyäänhän selfiet ovat ihan out ja belfiet ovat kuuminta hottia. Päätin siis minäkin ikuistaa oman ahterini - näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :))

    belfie

  • Tahtoo Beachiin!

    Valehtelisin, jos väittäisin nykyistä toimistoamme tällä hetkellä viihtyisäksi. Työpaikalla tapahtuneista muutoksista johtuen yli puolet kubiikkeleista on tyhjiä, joka puolella on tarpeettomia kalusteita muistuttamassa ”poistuneista”. Me jäljellejääneet olemme käynnistäneet projektin tilojen uudelleenjärjestämiseksi, mutta se vie yllättävän paljon aikaa normaalin päivätyön ohessa ja emme ole oikein edistyneet.

    Olin jo aikaisemmin kuullut työkavereilta ylistäviä kommentteja Microsoftin upeista toimistotiloista Keilarannassa. Tällä viikolla pääsin itsekin vihdoin käymään siellä. Päivä meni tiiviisti neukkarissa kunnes juuri ennen poislähtöä isäntämme kysyi haluammeko kierroksen toimiston puolella. Parahdin ensimmäiseksi että "EIIII, minä en halua". :)) Sen verran kummastuneita katseita sain osakseni, että katsoin parhaimmaksi selittää parahdustani. Kerroin, että olin kuullut tiloista niin paljon hyvää, etten ehkä kestäisi paluuta omaan, harmaaseen konttoriarkeeni.

    No tottakai halusin nähdä tilat! Tiloja voi fiilistellä esimerkiksi kuvien muodossa täältä tai katsoa videon täältä.

    Eikä niitä turhaan oltu kehuttu. Isot, avarat tilat, valoisat, sisustettu hyvällä maulla. Perinteisiä omia työpisteitä ei ole kenelläkään vaan töihin tullessa mennään istumaan paikalle, joka sopii sen hetken työskentelytarpeeseen. Paikkavalinnallaan samalla viestii, haluaako olla rauhassa hiljaa vai kaipaako seuraa. Pöytiä oli moneen lähtöön, samoin erilaisia tuolivaihtoehtoja. Parasta oli kuitenkin tilojen kauneus, värien käyttö.

    Henkilökohtainen suosikkihuoneeni oli ehdottomasti Beach (köhän se oli), jossa soi musiikki ja sai ”pitää meteliä”. Luulen, että viettäisin tuollaisessa tilassa eniten aikaa. Isännät kertoivatkin, että aluksi oletettiin kaikkien istuvan hiljaisessa kirjastossa, mutta yllättäen juuri nämä huoneet, missä ollaan ”sosiaalisia”, olivatkin suosituimpia.

    Tilojen uudistamisen myötä Microsoftilla alettiin puhua myös läsnätyöstä, jolloin työtä voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta yhteisten pelisääntöjen ja viestintäteknologioiden avulla. Microsoft määrittelee läsnätyön näin: ”Läsnätyö on uusi, joustavampi tietotyön muoto, jossa työntekijä voi olla työssään läsnä antaen täyden työpanoksensa sijannistaan riippumatta. Läsnätyön mahdollistavat uudet teknologiat sekä yhdessä työpaikalla sovitut säännöt.”

    Etsiessäni aiheesta lisätietoa löysin myös aiheesta blogin, jossa Microsoftin työntekijät kertoivat kokemuksiaan uusista tiloista. Esimerkiksi tässä oli hyvä postaus: Ei läsnätyö voi oikeasti olla pelkkää juhlaa

    Jännä pohtia millaista olisi työskennellä tuollaisessa toimistossa. Olenko jämähtänyt tähän ”oma paikka” –ajatteluun etten tottuisi tomistotyöläisen matkalaukkuelämään? Menisinkö aina istumaan samalle alueelle, samojen ihmisten viereen vai hakeutuisinko oikeasti eri puolille toimistoa riippuen siitä, mitä on työn alla? Osaisinko edes tehdä ”läsnätyötä” vai olenko jo muuttunut toimistojyyräksi?

    Paluu harmaaseen arkeen oli niin ankea kuin ajattelinkin.

    toimisto

    Nyt täytyy kyllä pistää töpinäksi näiden tilojen saamiseksi edes pikkuisen miellyttävämmäksi – vaikkei tästä aivan Microsoftin veroista saadakaan, niin saatetaan me sentään kuunnella joskus musiikkia, kun oikein villeiksi heittäydytään. :))

  • Pieniä asioita - hyvä mieli

    Usein sorrun valittamaan kaiken maailman pienistä ja turhista asioista. Nyt päätin kerrankin listata asioita, jotka ovat saaneet minut hyvälle tuulelle B)

    Esimiehet eivät koskaan osaa tehdä mitään oikein. Aina he tekevät tai sanovat jotain väärin tai jättävät tekemättä/sanomatta jotain. Eikös se näin useinmiten ole? No - uusi esimieheni teki viime viikolla jotain täysin odottamatonta mutta mukavaa: erään palaverin jälkeen hän chattasi minulle sanat ”nice job, well done”. Ja voi miten nuo muutamat, pienet sanat ovat lämmittäneet mieltäni jo monta päivää!! Kunpa esimiehet oikeasti useammin muistaisivat, miten pienestä kiitoksesta voi tulla niin hyvä mieli.

    Hyvä mieli saattaa tulla myös siitä, kun joku sanoo tai kysyy, että oletkos laihtunut. :oops: Useinmiten siihen tulee vastattua perisuomalaiseen tyyliin että ” no en varmaan ole, pikemminkin lihonut”, mutta silti huomiosta jää yleensä hyvä mieli - heh, paitsi jos oikeasti on turvonnut niin ettei pöksyihinsä meinaa mahtua tai jos joku kokee laihtuvansa suotta, vaikka haluaisi oikeasti lihoa - naiset, meistä ei koskaan tiedä :roll:. No mutta minä kuitenkin otin kommentin nyt positiivisesti. Voin kuvitella edes nanosekunnin, että ehkä se kuntosalilla huhkiminen on tuottanut pikkuisen näkyvää tulosta. :>>

    Liikunnasta puheen ollen: käyn muutamalla vakiojumppatunnilla ja yleensä kasailen itseäni salin nurkasta ja illalla itken itseni uneen, kun en pärjää itseäni puolta nuoremmille typyille. Kaikki muut on muka niin paljon nopeampia, vahvempia ja niin...nuorempia. :**: Joten täti-ihmiselle voi tulla oikeinkin hyvä mieli siitä, kun esim viivajuoksussa huomaakin pärjäävänsä sille vieressä kipittävälle gasellijalkaiselle nuorelle naiselle. Ilo suorastaan pääsi irti, kun spurttasin loppua kohden ja samalla vierellä typsy hyytyi??!! Mitä mitä? Tätä hehkutetaan vielä viikonkin päästä B)

    Hyvän mielen onnistuu joskus saamaan myös vaateostoksilla. Useinmiten vaatteet on kyllä suunniteltu ja tehty aivan toisenmallisille ihmisille kuin minä – mutta joskus hyvä mieli tulee ”juuri minulle tehdyn vaatekappaleen” löytämisestä. Lauantaina yksi sellainen vaate osui kohdalleni ja voi kun tuntuu mukavalta!

    Viimeeksi tänään tulin hyvälle tuulelle käydessäni postilaatikolla. Posti oli tuonut minulle kortin ystävältä - olipa mukava yllätys!! Ja se kortti (se kuva) oli ihan paras :))

    Näihin mukaviin fiiliksiin tällä erää :wave:

  • Naisten kansallinen ärripurripäivä

    Eilen maanantaina 10.3. taidettiin viettää kansallista naisten ärripurripäivää :))

    Allekirjoittanut oli taas aivan syyttä suotta pahalla päällä - olin jo poikkeuksellisen ärhäkkänä koko viikonlopunkin. Kun olisikin joku syy, miksi on kiukkuinen, mutta kun ei ole. Olin vaan kuin bensalla valettu juhannuskokko, eikä tarvinnut kovin lähelle tulla tikkujen kanssa sohimaan, kun jo leimahti!!

    Ilmeisesti sitä oli ilmassa. Lähdin pyöräilemään töistä kotiin. Suojatielle oli menossa toinen nainen pyörää taluttaen ja ajattelin suikata samaan väliin. Kaupungin suunnasta tuleva auto antoi kiltisti tietä, mutta toisesta suunnasta tullut (nais)kuski ei antanutkaan tietä vaan jarrutusyrityksen jälkeen päästeli suoraan joten jouduimme vetämään tossumme takaisin pois suojatietä. Se toinen nainen annatti oikein antaumuksella tyyliin "auto pitää pystyä pysäyttämään eikä noin kaahata senkin !"#""#%& AKKA" :))

    Illalla kävellessäni Satsiin tuli minua vastaan naispyöräilijä, joka aivan selkeästi päästeli suustaan sanat "!""#%¤%% paska". En usko hänen tarkoittaneen sanojaan minulle, en törppöillyt edessä tms - mutta selkeästi oli pinna kireellä hänelläkin.

    Joten päätin julistaa eilisen(kin) Kansalliseksi ärripurripäiväksi! Kyse ei ollut pelkästään minusta :>>

    Liittyen edelliseen postaukseeni: tein tänään sen, mitä olen miettinyt jo pitkään. Käytin pukeutumisneuvontapalvelua!

    Olen haaveillut ostavani kunnolliset työhousut (niin, jos ja kun sinne ihmisten ilmoille...). Kun itse ostan housuja, tyydyn aina "sinne päin" oleviin pöksyihin (= vyötäröstä saa kursia kokoon vyöllä). Joten varasin ajan Sokkarin pukeutumisneuvojalle ja ilmoitin tarvitsevani housut. Reittä ja pehvaa löytyy, kyllä kiitos, ja väri saa olla niinkin villi kuin musta.

    Tänään sitten menin klo 17 Sokokselle ja suoraan kivaan pikku sovitushuoneeseen, jonne myyjä oli katsellut minulle valmiiksi housuja. Yllättävän hyvin oli löytynyt oikeaa kokoa vaikka mallista ja merkistä riippuen koot yleensä vaihtelevat. Olihan se helppoa - ei tarvitse itse etsiä oikeaa mallia tai kokoa, kokeilee vaan ja päättää tykkääkö vai ei. Palvelu oli kaikenlisäksi ilmainen!!!

    Mitä opin - no ainakin sen, että jos olisin itsekseni ostanut housuja, olisin kyseisestä mallista ottanut luultavasti koon isomman. Ei kuulemma pidä, koska housut olivat sen verran periksi antavaa matskua - pitää olla tuommoiset kun ne nyt on. Enkä olisi itse päätynyt kokeilemaan tuon merkkisiä (köh täti) housuja - valitettavasti ne nyt sitten vaan istuivat mulle parhaiten (onko pakko hyväksyä olevansa keski-ikäinen täti-ihminen...88|). Sovitin myös farkkuja, mutta sielu ei anna periksi ostaa normihintaisia Lee Cooperin farkkuja - niitä saa tehtaanmyymälästä edullisemmin! Myöskään jalkaan ahdetut Tiger of Swedenin skinny jeansit ei mua saaneet syttymään. Kaikenkaikkiaan kokemus oli kyllä ihan mukava - hän mukavasti opasti minua muutenkin; millaisten yläosien kanssa yhdistellä yms. Taas sain muistutusta siitä, että vyötäröäni saisin korostaa tyylin aina. Se kyllä tuntuu niin vieraalta, vaikka toki ymmärrän että niin vissiin pitäisi.

    No - nyt sitten vaan odotellaan, että milloin pääsen sinne ihmisten ilmoille ja saan uudet pöksyt jalkaan :))

  • Ihmisten ilmoilla

    Minä en työni puolesta matkustele juuri lainkaan. Siksi työreissut Helsinkiin ovat oikeasti tervetullutta vaihtelua - totuuden nimissä en pistäisi vastaan, vaikka hieman useamminkin pääsisin "ihmisten ilmoille".

    Asiassa on kuitenkin yksi MUTTA. Nimittäin se naisten ikuongelma - mitä pistää päälle??!!!

    Normaali työpukeutumiseni on rentoa, ei meillä toimistolla tarvitse "panostaa". Vuodenvaihteessa tapahtuneiden muutosten takia ihmismäärä konttorilla väheni merkittävästi ja samalla toimistolla vierailevien henkilöiden määräkin on supistunut. Tuntuu lähinnä siltä, että olemme pienellä porukalla "kotona". Olemmekin naureskelleet, että jos toimistolle eksyy ulkopuolisia "oikeita ihmisiä" täytyy siitä varoitta etukäteen, että tietää pukeutua ja käyttäytyä :roll:

    Niinpä työmatka Helsinkiin aiheuttaa paniikin. Mahtuuko se jakku vielä päälle? Vai pitäisikö olla paitapusero? Onko jakku liian tylsä/formaali? Eihän mulla ole kunnon housujakaan...vai hameko pitäisi laittaa? Ja mitkäs kengät tähän siten käy? EIHÄN MULLA OLE MITÄÄN KUNNOLLISTA PÄÄLLEPANTAVAA!!!!!!!!!!

    Ja lopulta kun saat viriteltyä päällesi mielestäsi siistin ja kivanoloisen asukokonaisuuden tapahtuu se väistämätön: päästyäsi perille Helsinkiin iskee armoton alemmuuskompleksi, kun kaikki ne tyylikkäät, huolitellut mutta samalla niin rennon oloisesti pukeutuneet naisihmiset pyyhältelevät toimistoihinsa hajuvedeltä vienosti tuoksuen. Omat vaatteet alkavat näyttää 80-luvulta peräisin olevilta, nuhruisilta ja tyylittömiltä. Pitikin laittaa juuri nämä housut ja tämä tyhmä jakku. :**:

    Ikimuistoisin hiirulaiskokemus oli ensitapaaminen erään ison toimittajamme asiakasvastaavan kanssa. Olin kävellyt hirveässä kiireessä toimistolle ja jakkuni alla oleva tekokuitupaita oli edestä tyyliin hiestä läikillä :oops: Elämäni tähtihetkiä, kun sitten paitaani peitellen kättelen tuota naispuoleista account manageria. Hänellä oli täydellinen tukka, ihanat vaatteet, viimeistellyt kynnet ja meikki, korut ja laukku mietitty asukokonaisuuteen sopivaksi. Olisin halunnut vajota maan alle henkkamaukkajakussani. Loppupalaverin istuinkin kädet puuskassa...

    Jos reissua olisi säännöllisesti, panostaisin kunnon asukokonaisuuksiin. Sellaisiin, jotka voisi laittaa päälle aamulla miettimättä istuuko ne tai miltä näyttää (ei tarttisi viettää edellistä iltaa tuskaillen ja kiukutellen). Mutta kun ei niitä työmatkoja ole. Mukavampi ostaa usein Vero Modasta uusi halpa riepupaita kuin panostaa vaatteeseen, jota säästää siihen, että pääsee kerran puolessa vuodessa Helsinkiin. Kesäreissut tosin olisivat helpompia, silloin pukeudun mekkoihin, jotka ovat helppoja, kauniita ja huolettomia. Talvella mekkojen käyttö nyt on vaan niin hankalaa...

    Näin se on kuulkaa naisen elämä hankalaa - joskus tuntuu,että olisi helpompaa olla mies! Ei onneksi kovin usein :))

  • Aina joku katsoo...

    Iltapäivälehdissä selitetään kuntosalitreenauksia käsittelevissä jutuissa, kuinka kukaan ei salilla sinua katsele tai kiinnitä sinuun huomiota - rohkeasti vain salille! Tuo on kyllä ihan höpöpuhetta, minä ainakin katson - ja moni muukin. Jotainhan siinä sarjojen välissä on tehtävä, joten ympärilleen tulee vilkuiltua.

    Minä kiinnitän huomiota esimerkiksi toisiin naisiin ja siihen miten kovaa he treenaavat tai millaisia liikkeitä tekevät. Muutaman kerran olen jopa uskaltautunut kommentoimaan liikkeen haastavuutta (ihaillen siis) tai kysymään mihin se eniten ottaa. Joskus huomio kiinnittyy selkeisiin ensikertalaisiin tai ihmisiin, joilla tekniikassa on niin pahoja virheitä, että tekisi mieli mennä korjaamaan. Treenivaatteet ovat tietysti myös seikka, johon luonnollisesti katse kiinnittyy. Niinkuin kerran erään naisen treenitoppiin (oli vielä jotain "juttakaupan" merkkiä muistaakseni), jossa oli niin antava kaula-aukko, että rintalihakset meinasivat näkyä vähän liikaa. Minua itseäni moinen avoimuus treenissä kyllä vaivaisi kovin.

    Olen myös huomannut, että ihmisillä on usein ns. salikävelytyyli. En osaa sanoa onko se tarkoituksellista vai heille aivan luonnollinen tapa kävellä, mutta varsinkin joillain naisilla on havaittavissa tietty "fitnesstyyli" kävelyssään. Kävely on hyvin itsevarmaa ja kehoa ikäänkuin korostavaa. Jos kehtaisin niin kuvaisin videolle, kun en osaa selittää paremmin. Tai ehkä mä vaan kuvittelen ja itsekin tepastelen siellä kuin Iines Ankka konsanaan, takapuoli pystyssä :))

    Kuten olen aiemminkin todennut, tarjoaa Sats erityisesti miesasiakkaille runsaasti silmäniloa. Ystäväni veli kuvaili osuvasti tutustumiskäyntinsä jälkeen Satsin muistuttavan yökerhoa: poppi raikaa ja paikka on täynnä hyvännäköisiä, meikattuja nuoria naisia :>> Eräs toinen mies tunnusti myös mielellään lepuuttavansa silmiään naiskauneudessa - näyttää se kuulemma mukavammalta kuin ikänsä rautaa nostaneet äijänkörmyt. Mitäpä tuohon sitten lisäämään...öööh 8|

    Totuus nyt vaan on se, että salille mennessä on hyväksyttävä se tosiasia, että kyllä joku sinuakin katselee -syystä tai toisesta. Sen kanssa on vaan opittava elämään. Huonona päivänä minäkin annan tuon ajatuksen vaikuttaa liikaa treeniini, onneksi en kovin usein. Tänään esimerkiksi en, vaikka varmasti joku katsoi kritisoiden halviskyynärpään sojotusta ulospäin ojentajaliikkeessä. :roll:

  • Treenikaveri

    Satsilla(kin) treenaa paljon "pareja" - eli siis kaveruksia, jotka ovat tulleet yhdessä treenaamaan. Useinmiten he ovat naisia mutta muutama "jätkäparikin" löytyy. Tänäänkin jumppatunnin jälkeen yksi tällainen naiskaksikko jäi salille tekemään vatsoja. Kiinnitin heihin huomiota lähinnä siksi, että pölötys oli melkein tauotonta ja siinä samalla kiskottiin menemään vatsarutistuksia.

    Samalla tajusin, että minulla ei ole treenikaveria (Teroa tai maksettua PT Jannea ei lasketa :))). Eikä ole oikeastaan koskaan ollutkaan, paitsi opiskeluaikoina, kun paras ystäväni vielä asui Jyväskylässä.

    Toisaalta se on harmillista. Olisihan se kiva höpötellä jonkun kanssa miten rankkaa tunnilla oli ja mennä sitten hinkuttamaan vatsoja. Tai käydä salilla yhdessä ja samalla vaihtaa kuulumisia. Treenikaveri vois tsempata ja kirittää parempiin suorituksiin (kuulin kuin samainen kaksikko jumppatunnilla sopi, että seuraava veto mennään lujempaa). Treenikaverin ansiosta tulisi lähdettyä liikkumaan silloin kun itseä ei huvittaisi.

    Mutta rehellisyyden nimissä, en minä hirveästi treenikaveria kaipaa. Ei siitä salitreenistä tulisi mitään, jos olisi kaveri mukana. Menisi ihan juoruamiseksi koko homma ja ei tulisi oikeasti keskityttyä siihen mitä tekee. Tai sitten sen treenikaverin tulisi olla hyvin samanhenkinen ja samalla tavalla treenaava, että yhteistreeneistä saisi kumpikin hyödyn irti. Jumpassa olisi tietysti kiva käydä jonkun kanssa, siinä ennen ja jälkeen tuntia vaihtaa kuulumisia - mutta yksin sielläkin työt tehdään. Jos juoksisin niin siinä olisi kiva olla seuraa - Teron kanssa silloin tällöin yhdessä tulee lenkkeiltyä, mutta vauhtini on hänelle liian hidas, joten treeni on hänelle vähän "hyödytön".

    Ehkä mä siis olen itseni paras treenikaveri - vaikka välillä pirun tylsää seuraa :>>

    PS. Ai niin, ei sitten appiukkokaan voittanut Länsiväylässä pelattua Loton jättipottia, kun julisti viime viikolla valtakunnallisessa iltapäivälehdessä näin:

    Lotto_IS

    Kuva: Ilta-Sanomat

Footer:

The content of this website belongs to a private person, blogs.fi is not responsible for the content of this website.