Search blogs.fi

  • Joogamummot jyrää!!!

    Tällä viikolla olen laajentanut liikuntarepertuaariani.

    Olen päättänyt panostaa hieman enemmän näihin "hitaisiin" kehonhuoltotunteihin - etten aina painaisi menemään kuin viimeistä päivää. Pilates on minulle luontevampi valinta mutta ajattelin yrittää taas BodyBalanceakin. Joten torstai-iltana menin toisen kerran (!!!) elämässäni BodyBalance -tunnille. Ensimmäisestä kerrasta muistan lähinnä sen, että olin pihalla kuin lumiukko ja joogaliikkeet tuntuivat haastavilta. Lisäksi tunnin tempo tuntui minunlaiselleni "sata lasissa ja hiki lentäen" -tyypille vähän hitaalta.

    Edelleenkään tunnin alkupuolen jooga ja tai chi -osuudet eivät minua sytytä. Ehkä niitä pitää toistaa useampia kertoja, että niiden syvempi olemus aukeaa. Tällä kertaa löysin kuitenkin enemmän hyviä ja kehittäviä asioita kuin viimeeksi - ja tunti on loppujen lopuksi aika haastava ja fyysinenkin!!

    Sarjasta löytyi muumuassa "venyttävä kyykkyliike", missä siis olisi pitänyt päästä syväkyykkyyn ja "nautiskella" olostaan. Kyykkyyn meneminen on kautta aikojen ollut minulle haastava asento - en pysty sanomaan, että olisinko ikinä päässyt tähän "ihmiselle luonnolliseen lepoasentoon" (kuvaa klikkaamalla sen lähteeseen):

    kyykky-asento

    Ähkin ja kökin ja samalla pohdiskelin, että perhana tähän asentoon ei varmaan tunnilla olevat "mummotkaan" pääse. Nostin katseeni tehdäkseni vertailevaa tutkimusta (EPIC FAIL!!!) ja ensimmäiseksi katseeni osui yhteen tunnin "joogamummoista", joka nautiskeli olostaan peppu melkein kiinni lattiassa. Taisin olla niitä harvoja, joka ei sinne syväkyykkyyn päässyt :oops: >:-( 8|

    Että hyi minua kun menin aliarvioimaan "mummoja" :)) Dammit, tässähän pitää ruveta hommiin, että pystyy joskus samaan kuin teräsjoogamummot!!! (kuvaa klikkaamalla sen lähteeseen):

    joogamummo

    Toinen uusi liikuntakokemukseni on arpajaisvoitto!! Osallistuin Instagramissa arvontaan, missä Optimove arpoi kuukauden treenit kaverin kanssa - ja kerrankin minä voitin!!!!

    Optimovella on tilat täällä Jyväskylässä Väinönkadun yläpäässä. Sali on pienehkö ja tunneille ei otetakaan kuin 4-10 ihmistä kerralla, mikä takaa lähestulkoon yksilöllisen ohjauksen valmentajan/ohjaajan valvovan silmän alla. Tarjolla on mm Optimove -pienryhmävalmennusta (max 4 henkeä kerralla) ja Team Training -tunteja (max 10 kerralla). Tuntikuvauksia voi katsoa täältä.

    Toistaiseksi testattuna on vain Optimove -pienryhmä. Se oli kyllä intensiivistä treenaamista ja ohjaaja puuttui lähestulkoon välittömästi virheellisiin tekniikoihin ja oikeaa suoritustapaa käytiin samantien läpi. Tuohon ei isoilla ryhmäliikuntatunneilla ole mitenkään mahdollisuutta. Innolla odotan muitakin tunteja, erityisesti Metabolia kiinnostaa, sillä siinä treeni toteutetaan täysin omaan sykkeeseen/sykerajoihin perustuen - eli teet "töitä" niin kauan kunnes saavutat oman asetetun syketavoitteen, lepäät, kunnes sykkeesi on laskenut tiettyyn rajaan ja taas mennään. Ei siis perinteistä aikaan sidottua työ-lepo -jaksotusta.

    Tästäpä mallia Optimoven treeneistä ja jos innostuit, tsekkaa Optimoven edullinen tutustumishinta täältä!

  • KVG!!!

    Aina silloin tällöin eri sivustoilla törmää uskomattomiin Facebook-keskusteluihin, joista ei tiedä, ovatko ne totta vai vedätetäänkö niissä vaan. Onnistuin juuri äsken löytämään sellaisen keskustelun, että en voi kyllä kuin ihmetellä - pakko jakaa tämä kanssanne.

    Seuraan muutamia painonhallintaan/laihduttamiseen liittyviä ryhmiä epäsäännöllisen säännöllisesti. Tänään joku nainen oli julkaissut kehonkoostumusmittauksensa lukemat. Lukemat olivat minusta oikeinkin hyvät, paino sitä luokkaa, että laihduttamisen tarvetta ei tainut enää olla. Lukemat julkaissut henkilö ei itse julkaisussa pyytänyt kommentteja tai vinkkejä, mutta keskustelua oli siitä huolimatta virinnyt. Tässäpä kuva keskustelusta. Punainen värikoodi on kehonkoostumuslukemat julkaisseen naisen. (klikkaamalla saat kuvan isommaksi)

    FB keskustelu

    Ensimmäisenä kiinnitin huomion hanakkaan kommentointiin siitä, miten kukaan ei usko, kun hän sanoo, että lihas painaa enemmän kuin rasva. 8| No eiköhän tuo ole ihan tunnettu tosiasia - ja toisekseen kukaan ei ollut mitään sen suuntaistakaan edes vihjaillut (jollei sitten aiemmin ollut asiasta väittelyä erikseen ja en ole sitä lukenut).

    Sitten kun joku uskaltautui kysymään, mitä henkilö tekee laihduttajien ryhmässä, kun on jo niinkin hoikka, on vastaus rakentavassa hengessä että "ei kuulu sulle" :roll:

    Ja kun ollaan näin saavutettu kivan ja ystävällisen ihmisen maine, aletaan vinkumaan apua, että mitenkä sitä lihasmassaa nyt oikein saisi. Tässä kohtaa mulla alkoi nousta savu päästä, komppasin mielessäni keltaista kommentoijaa "eikös se ole sen PT:si tehtävä kertoa miten se tapahtuu???!!!!!" No todellakin!!!
    Lisäksi teki mieli jo melko kipakasti kommentoida, että ootko ikinä aatellut, että internetti on ehkä pullollaan aivan kelpo ohjeita siitä, miten lihasmassaa saa (jos ei se PT kerran tiedä) - puhumattakaan hyvistä kirjoista, kuten esimerkiksi Jan Sundellin Hanki lihasta,polta rasvaa.

    En kuitenkaan kommentoinut, tulin tänne urputtamaan :)) En vaan jaksa uskoa, että tuollaista keskustelua voi oikeasti esiintyä???!!!!

    Koska verenpaineeni nousee aivan turhaan moisesta, siirrytään mukavampiin aiheisiin. :yes:

    Nykyiset laskettelumononi ovat varmaan viisi-kuusi vuotta vanhat. Ostin ne urani alussa halvalla Top Sportin alennusmyynneistä. Monot ovat palvelleet melko hyvin - jos nyt ei lasketa huomioon sitä, että pidemmän laskettelupätkän jälkeen isovarpaan kynsi mustuu ja on kerran lähtenyt kokonaan irti tai että on päiviä, etten yksinkertaisesti saa niitä kiinni itse, vaikka mitä tekisin. Ei niitä missään nimessä voi sanoa miellyttäviksi.

    Eilen sitten suostuin lähestulkoon maailman nöyryyttävimpään kokemukseen eli kokeilemaan monoja. Nöyryyttävää se on minusta siksi, että pelkään paksujen pohkeitteni aiheuttavan sen nolon tilanteen, että monot vaan eivät mene kiinni, vaikka myyjäparkakin Teron avustuksella yrittää kammeta linkkuja kiinni. :oops: Ilokseni sain kuitenkin huomata, ettei moista pelkoa ollut lainkaan!!! Kokeilin useitakin monoja ja KAIKKI meni kiinni ihan omin voimin!!!

    Olin jo etukäteen mieltynyt Atomicin monoihin ja sovittelin useitakin malleja eri kaupoissa. Kun tätä kokemusta laskettelusta ei hirveästi ole, olin päätynyt ajatukseen ettei laskettelumonot yksinkertaisesti ikinä tunnu miellyttäviltä jaloissa. Että ne nyt vaan on vähän epämukavat ja ei auta kuin kärsiä.

    Kunnes Tourulan Intersportissa myyjä kiikutti minulle kokeiluun Fischerin monot. Sujautin jalkaan ja olin myyty!!! Eikä siinä vielä kaikki - monot olivat muokattavat "Vacuum-Fit" monot, eli ne vielä erikseen muotoiltaisiin jalkani mukaan. Hinta pompsahti suunnitellusta satasen verran ylöspäin - kyllä mietitytti, että olenko valmis maksamaan monoista niin paljon (meikäläisen harrastuneisuudella!!!). Mukavuus kuitenkin voitti ja päätin investoida varpaitteni hyvinvointiin.

    Tältä se sitten näytti, kun monoja muokattiin mun räpylöihin sopivaksi. Jännää puuhaa!!

    monot2
    monot1

    Nyt olis sitten myytävänä yhdet Nordican monot halavalla!!! Ja toivottavasti nuo uudet, kalliit ( 8| ) Fischerit ovat edelleen yhtä ihanat ja toimivat myös siellä rinteessä. En ainakaan kehtaa myöntää, jolleivat ole :))

  • Jäinköhän koukkuun neuloihin?

    Olen käynyt nyt parin kuukauden ajan fysioterapiassa selkäni takia. Oikealla puolella joku jumittuu - tai jotain sen suuntaista - aiheuttaen kipua ja jäykkyyttä alaselkään. Pahimmoillaan olen kuin vanhat mummot, lattialta tavaroiden poimiminen vaatii kekseliäisyyttä, kun selkä ei vaan "jäykkyydeltään" pyöristy :roll: Vika on ollut mulla jo pidempään, mutta en ole siitä liiemmin välittänyt. Olen lähinnä tuuminut, että "olenpas taas liikkunut itseni jumiin" (selkää ei siis särje). Ennen joulua päätin, että haen asiaan apua, sillä eihän se nyt ihan normaalia ole, ettei selkää saa kunnolla pyöristettyä ilman kipua ja jäykkyyttä. Lisäksi se alkoi haitata liikaa treenaamistani, joten pakkohan asialle oli tehdä jotain!

    Aluksi keskityimme ihan lantion oikeaoppiseen asentoon ja sain keskivartaloa tukevien lihasten harjotteita. Olen pyörinyt lattialla "hyljeliikkeellä" ja tehnyt "koppakuoriaisliikeitä" sekä muita Satsin parikymppisissä pimuissa hilpeyttä herättäviä harjoitteita. (Hah, naurakaa vaan, katsotaanpa mitä liikkeitä itse teette 20 vuoden päästä!!)

    Harjoitteet eivät kuitenkaan ole tuoneet suoranaista helpotusta tilanteeseen ja fysioterapeuttini on saanut varmaan jo harmaita hiuksia minun ongelmastani. Eilen hän sitten (epätoivoissaan??) ehdotti akupunktiota. Mikä ettei, sanoin, ja kohta makasin neulatyynynä hierontapöydällä.

    Neuloja laitettiin ehkä noin 4-5 kpl muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Ensin käsiteltiin lonkan koukistajan seutu, sitten pakara ja lopuksi vielä alaselässä pidettiin muutamia neuloja. Neulan pistäminen ei tuntunut missään, hiukkasen epämiellyttävää oli, kun FT ikäänkuin pyöritti neuloja vähän syvemmälle tai oikealle kohdalle.

    Kuten sanottua, neuloja pidettiin ehkä muutama minuutti paikoillaan. Olin siis hyvin skeptinen lopputuloksen suhteen. Mitä nyt muutama pikku neula voisi saada aikaan. Uskomatonta oli kuitenkin se lopputulos, mikä näkyi muutamassa liikkuvuustestissä, joka neulojen poisoton jälkeen tehtiin. Verrattuna tilanteeseen ennen neuloja oli muutos huomattava!!!

    Kävellessäni töiden jälkeen kotiin huomasin selkeän eron käsitellyn ja käsittelemättömän pakaran välillä. Käsitelty pakara oli todella rento ja "irtonainen". Edes hieronnan jälkeen en ole huomannut vastaavaa vaikutusta - tosin hieronnassa käsitellään molemmat puolet, jolloin eroa ei tällä tavoin huomaisikaan.

    Tänään - päivä käsittelyn jälkeen - on tuntunut siltä, ikäänkuin selkäkin olisi parempi. En uskalla vielä täysin hehkuttaa tai edes kunnolla uskoa, että näin on - mutta ehdottomasti haluan kokeilla neuloja uudestaan ja katsoa onko vaikutus sama. Sillä jos tämä auttaa, olen pian aivan koukussa neuloihin - kuinkahan usein sitä voisikaan käydä tökittävänä :))

    Tässä Bull Mentula Fitfarmilta näyttää mallia - toi päälakineulotus näyttää aika villiltä. Ehkä mäkin sitten, kun oon nextillä levelillä tässä mun uudessa "harrastuksessa" :>>

    bullmentula

  • FitnessMisun banskuletut

    Tammikuu kohta lopuillaan ja uutta elämää takana useampi viikko jo. Kuinkas sujuu?

    Muistattehan, että jokaisen itsestään huolehtivan fitnesskissan kuuluu nykyään herkutella bansku(protsku)letuilla eikä millään laskiaispullilla, niinkuin saattoi tänään Riihivuoressa tapahtua.

    pulla

    Mutta siis niihin banskulettuihin. Tässä tulee nyt tää mun ohje, joka on siis NIIN ihqu ja nää maistuu siis PALJON paremmalta, kuin tuo ällöhiilaripaskamössöpulla, jota ihmiset mässyttää ja sit ihmettelee, et miksne ei niinku laihdu??!!!!

    - yksi bansku
    - kaksi munaa
    - tietty sitä protskujauhoo
    - sekoita blenderissä
    - paista pannulla kookosöljyssä

    Lopputuloksena on siis teoriassa näin ihanan näköinen setti:

    banaanilettu

    Kuva täältä

    Johtui vissiin kookosöljyn puutteesta, mutta lopputuloksena oli kyllä tämän näköistä settiä...kuvasta nyt tietysti puuttuu tuoreet masikat, kermavaahto ja kaikki muut hörsykkeet :))

    Täytyy vissiin vielä harjoitella tota paistamispuolta...

    Lettu2

    Oli se ulkomuodosta huolimatta ihan hyvän makuinen lettu. Ja nyt siis lihakset kasvaa kohisten ja laskiaispullankin kalorit on kumottu! Mahtavaa tää uusi elämä ;)

  • Kuka ostaisi mulle oman laskettelurinteen?

    Ajelimme uudenvuodenaattona Rukalle. Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, leffaa katsellessa ja punaviiniä juoden. Pakkohan sitä oli "vielä viimeisen kerran" ennen tipattomuuden alkua nauttia :oops:

    Ruka2014_3

    Rinteessä on tullut käytyä jo kahdesti. Keli on ollut tuulinen ja sumuinen mutta ei se menoa ole haitannut. Varsinkin uudenvuodenpäivänä oli melko rauhallista aamusta - liekö monella venähtänyt juhlinta sen verran myöhempään, etteivät kyenneet aamusta rinteeseen.

    Rinteissä on aamusta ihanan rauhallista. Tänäkin aamuna saimme laskea "minun mäkeäni" aivan kahdestaan ja hissikin oli muutaman kerran privaattihissi vain meille. Uskalsin jopa laskea hieman vauhdikkaamin ja koin hetkellistä "vauhdin hurmaa" :)) Tuo rauhallisuuden ylellisyys ei kuitenkaan puolta tuntia kauempaa kestä ja sitten saa alkaa varomaan liikkeitään. Tai siis minä saan - kokemattomuuteni ja arkuuteni vuoksi en uskalla laskea yhtään vauhdikkaammin (joka sekin on hidasta), jos rinteessä on paljon muita aloittelijoita ja lapsia.

    Siinä rinnettä auratessa keräsin mielessäni listaa mielestäni pelottavimmista kanssalaskettelijoista:

    1. Lapset, jotka opettelevat laskettelemaan ja joiden mielestä on tosi hauskaa hakea vähän lisävauhtia siitä metsäreunan tömpäreestä ja siitä syöksyä vauhdilla suoraan poikittain toiselle puolelle rinnettä. Kivaa!!!!
    2. Venäläiset, ja muut aloittelevat hulapäät, joilla ei ole mitään itsesuojeluvaistoa ja jotka laskevat sikalujaa aivan vierestä (näyttäen siltä etteivät oikeasti hanskaa tekemistään).
    3. Lumilautailua opettelevat lapset. Jotenkin heistä on vielä vaikeampi nähdä mihin suuntaan ovat menossa kuin suksilla olevista. Ensin liutaan ja sitten yhtäkkiä ollaankin tulossa poikittain... Myös aikuiset saattavat toimia näin.
    4. Aloittelevat naiset, jotka laskevat paremmin laskettelevan miehensä perässä. Ovat kuitenkin melko ennustettavia liikkeissään, koska suuntaavat aina sen reunaan odottamaan jääneen miehensä luo. Saattavat joskus yllättää keskelle rinnettä leikkaavilla linjoillaan. Itsekin saatan edustaa tätä ryhmää välillä...
    5. Hiihtokouluryhmä. Hirvittävän vaikea päästä ohi, kun se oma vauhti ei ole juurikaan ryhmän vauhtia nopeampi. Ainahan sitä voisi tietysti liittyä joukon jatkoksi :))

    En väitä olevani parempi eikä tarkoitukseni ole moittia tai arvostella muita. Olen itse kovin arka ja varovainen laskija ja kun kaikkia edellämainittuja muita henkilöitä on runsain mitoin rinteessä, ei omasta laskemisestani tule oikein mitään. En vaan uskalla, etten satuta itseäni tai ketään toista. Taitoni eivät vielä riitä omaan "vauhdikkaaseen" mutta turvalliseen etenemiseen muut huomioonottaen. Tästä pääsemmekin listani kuudenteen tyyppiin:

    6. Rinnettä hitaasti alas auraavat naisihmiset, jotka pysähtelevät vähän väliä reunoille tarkkailemaan tilannetta. Eteneminen ei juurikaan muistuta laskettelua. Saattavat siitä sitten turhautua ja purkaa turhaantumistaan miehilleen kovaan ääneen. Tarvitsisivat oman loivan yksityisrinteen, koska eivät uskalla laskea muuta kuin yksin. Näyttävät usein tältä:

    Ruka2014_1

    Kuutostyypin naisten miehet saattavat näyttää tältä, koska joutuvat viettämään päivän rinteessä naisensa kanssa (eivätkä saa edes kaljaa!!!!!!):

    Ruka2014_2

  • Ilman viinaa, ilman sokeria, ilman tanskalaisia tyylivaatteita

    Joulunpyhät ovat taas vietetty - hyvä niin, sillä minä aloin jo ihan tylsistyä tähän pelkkään oleiluun. Olisinhan tietysti voinut tehdä esimerkiksi kouluhommia, mutta jostain käsittämättömästä syystä se ei tullut mieleenikään.

    Sen sijaan vetäisimme joulun aikaan Perilliset -maratonin. Katsoimme boksilta kaikki tallennetut jaksot ja täytyy sanoa, että pidän tanskalaisista sarjoista. Ne ovat hyvin käsikirjoitettuja, mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia.

    Sarjassa esiintyvä naisnäyttelijä Trine Dyrholm on ehkä uusin tyyli-ikonini. Hän näytti upealta useimmissa sarjan asuissaan ja nauroinkin Terolle, että voisin ostaa useankin hänen päällään olleen asun. Eri juttu näyttäisivätkö ne minun päälläni yhtä upeilta :)) Trine on samanikäinen kuin minä - ja minusta hän näyttää upealta ikäisekseen!

    arvingarna

    Kuva otettu täältä

    Ainakin sarjassa käytetyt vaatteet ovat hyvin yksinkertaisia, selkeälinjaisia ja näyttävät hänen päällään mahtavilta. Pitääkö hän tuosta tyylistä muutenkin, enpä tiedä, mutta olisipa upeaa näyttää tuolta.

    TD pic

    Kuva täältä (SCANPIX Andrew Medichini)

    Sehän on sitten taas uusi vuosi alkamassa. Kaikki aloittavat uuden elämän - nyt jo esimerkiksi Facebookissa näkee kaikenlaisia sivustoja ja haasteita, joihin ihmiset ovat liittyneet. Kuukausi ilman sokeria, kuukausi tehden joka päivä jotain positiivisuusjuttuja, erilaisia liikuntakalentereita. Fitfarmin valmennukset alkavat, on lite sitä ja lite tätä. Yleensä en hurahda helposti mihinkään mutta nyt minuun kolahti Ylellä "mainostettu" haaste: 100 päivää ilman viinaa. En ole ikinä viettänyt (tai edes miettinyt vakavasti viettäväni) tipatonta mutta tuohon ajattelin nyt lähteä mukaan :yes: Hemmetti, jos kerran Nykäsen Mattikin niin kyllä minäkin ;)

    Oikein hyvää alkaa vuotta 2015 :wave:

  • Saako kirkkokonsertissa heittää pikkarit lavalle?

    Jos minun pitäisi nimetä seksikkäin suomalainen mies olisi valinta todella helppo: Samuli Edelmann :oops:

    samuli2tiedote_h-550x309
    (kuva Warner Music Live)

    Olen fanittanut Samulia kauan - siitä huolimatta en ole ostanut/kuunnellut hänen levyjään, käynyt keikoilla tai tuijottanut silmä kovana Vain elämää -ohjelmaa. Samulissa vai on sitä jotakin, on aina ollut. Niinpä olin enemmän kuin innoissani, kun työkaverini kyseli vapaaehtoista mukaansa Samulin konserttiin. Hänellä oli jäämässä yksi lippu ylimääräiseksi - minulla oli vapaa ilta, loistavaa!

    lippu

    Konsertti oli Taulumän kirkossa ja paikka oli lähestulkoon täynnä yli puolta tuntia ennen konsertin alkua - hätäisimmät olivat tulleet varmaan tuntia ennen. Saimme kuitenkin paikat alakerrasta ja kun ruotoa oikein oikaisi, saattoi Samulikin onnistua näkemään. Vähän vaikea sanoa oliko se varmasti hän, sillä ilma oli sakeana pääasiassa naisten hajuvedestä, lentävistä pikkareista, huokailuista ja ihailusta. :))

    Itse keikka oli hyvä, vaikka aika moni kappale oli minulle ennestään tuntematon (ilmeisesti osa niistä olikin vasta julkaistu uudella Hiljaisuuden valo -joululevyllä). Siitä, onko kirkko paras paikka akustiikaltaan tuontyyppiselle konsertille, en olisi ihan varma. Eniten pidin ehkä virrestä Ken tahtoo käydä Herran askelissa, vaikka itse virsi olikin vähän tuntemattomampi minulle.

    Konsertin aikaansaaman jouluisen tunnelman pilasi kukapa muukaan kuin takakireä keski-ikäinen nainen >:-( Nousin penkistä, astuin käytävälle ja horjahdin pahasti, koska en huomannut välissä olevaa koroketta. Horjahduksen seurauksena törmäsin erääseen naiseen ja pyysin tietysti kovin anteeksi, enhän minä tahallani tuolla tavoin törmäillyt. Kyseinen rouva oli kuin myrkyn niellyt, mulkaisi minua naama pahasti nutturalla (tuli lähinnä mieleen, että kuvitteliko hän minun toikkaroivan humalassa tms) eikä sanonut mitään tai mitenkään antanut ymmärtää, että ei haittaa ja sattuuhan noita. Joten kiitos vaan rouva, pilasit ainakin minun jouluisen tunnelman takakireydelläsi >:-(

  • Kiinteä läski ja muita mukavia sattumuksia

    Aina silloin tällöin blogiini löytää uusia lukijoita - valitettavasti he ovat kokeneet saman kohtalon kuin minä, eli sairastaneet aivoinfarktin. On ikävää kuulla teistä uusista sairastuneista, mutta toivon, että minä ja blogini antavat teille voimaa ja uskoa omaan kuntoutumiseenne! Se vaatii aikaa, se vaatii työtä, hitosti työtä - mutta useinmiten se kova työ ja usko itseensä myös palkitsee kehittymisenä ja tuloksina.

    Siten arkisempiin asioihin. Loman jälkeinen kuukausi on vilahtanut kuin varkain ohi. Mihin katosi marraskuu? No minulla se hävisi kyttäämiseen, valvomiseen ja pahimman pelkäämiseen.

    Viikko reissusta palaamisen jälkeen minulle nousi käsivarteen isoja, kutisevia näppylöitä. Sitten niitä tuli kaulalle. Siinä kohtaa olin jo tehnyt kotiläksyni internetissä ja olin aivan varma, että meillä on luteita 8|

    näpyt

    Siitä alkoi mahdoton rumba; petivaatteet pyykkiin, patjat ja petivaatteet saunaan. Ostin taskulampun ja loikin öisin sängystä ylös ja etsin lakanoista ötököitä. Luin internetistä kaikki kauhutarinat mitä löytyy. Tutkimme patjat ja sängynrakenteet - tilasin netistä jopa lutikka-ansoja!!! Emme löytäneet merkkiäkään kyseisistä tuholaisista mutta pyysimme lopulta paikalle tuholaistorjujan (luin netistä että heidän firmallaan olisi ludekoira!!!). Torjuja tutki paikat ja totesi saman kuin mekin, ei mitään näkyviä merkkejä ja minullekaan ei tuon alkusäikähdyksen jälkeen ollut puskenut enää kutiavia puremia. Hän sanoi, että jollei viikon sisään löydy mitään tuholaisiin viittaavaa, voimme huokaista helpotuksesta. Todennäköisesti minua pureskeltiin reissussa ja reagoin niihin vasta kotiin palattua.

    Nyt alan uskoa, että olemme selvillä vesillä. Mutta oli tämä kyllä sellainen opetus, että jatkossa olen reissussa huomattavasti varovaisempi. En oikeasti halua kokea tätä uudestaan - saati että tilanne olisi todellinen ja tuholaisia olisi oikeasti ollutkin.

    Olen varmaan maininnutkin, että kesällä meille muutti chili. Tero on sitä hoivannut suurella rakkaudella ja sille hommattiin kasvilamppu ja kaikkea, mitä nyt chili voi vaatia. Kävi sitten niin, että keskellä tätä pimeintä ja ankeinta marraskuuta kasvi intoutui kukkimaan. Kerroin töissä chilin "isälle" tästä iloisesta perhetapahtumasta ja hän minua jo toppuutteli; ei jaksa chili puskea hedelmää sillä lampunvalolla, isompaa pitäisi hommata. No en tiedä mikä tilapäinen hormonihäiriö on, mutta katsokaapa näitä mollukoita! Vai ei tule hedelmää???

    mia_chili

    Ehkä minun olisi aika tunnustaa, että elämässäni on tällä hetkellä KAKSI nuorta miestä :roll: Olen käynyt fysioterapiassa Optimovella, nuorella miehellä nimeltä Jani. Haluaisin saada tuon jäykistyvän ja osittain kipeytyvänkin alaselkäni kuntoon ja hain lähetteen. Nyt olemme Janin kanssa katsoneet erilaisia juttuja selän kuntoon saamiseksi - muunmuassa selän asentoa jalkatreenissä. Ongelmallistahan tässä on se toinen nuori mies, PT Janne. Hänen kanssaan kuitenkin treenaan ja minun pitäisi osata selittää Janin jutut Jannelle. Ei meinaa tulla mitään :)) Olen tässä vakavasti miettinyt, pitäisikö minun saattaa nämä kaksi elämäni miestä yhteen, jotta saisivat yhteisen sävelen siitä, mikä minulle on parasta.

    Niinpä edellinen treeni PT Jannen kanssa meni enemmän suusanalliseksi, kun selittelin fysioterapiassa käytyjä juttuja. Jossain kohtaa (kun olin jo aika masentunut kaikista selkäasentoasioista ja muista) erehdyin huokailemaan, että pitäisi polttaa rasvaa pois, näkyisi treenimme tulos paremmin. Janne kehoitti hoitamaan sen puolen ruokailussa ja kannustavasti lopussa tokaisi "no mutta sä oot kuitenkin tommonen kiinteä läski, ettei toi rasva oo semmosta löllöä". ETTÄ MITÄ 8| Kiinteä läski??? :)) Janne tajusi samalla sekunnilla, että ei nyt ihan tainut tulla asia oikein suusta - siinä sitten asiaa naureskeltiin yhdessä. Loukkaannuinko - no en, sillä täyttä asiaahan se oli. Mutta valehtelisin jos väittäisin, että ei se nyt missään tuntunut - ei sitä usein kuule itsestään noin suoria totuuksia lauottavan suoraan päin naamaa :oops:

    Että olen sitten päättänyt tehdä asialle jotain!!!! :yes:

    Hukutan nimittäin murheeni glögiin! Lempiglögiäni ei nimittäin enää saa pulloissa vaan on ostettava kahden litran pänikkä!!! Tero ei juo glögiä joten mikäs tässä muu auttaa, kun kiskoa glögiä urakalla - tuumasta toimeen! Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!

    blossa

  • Miisku ja Terppa Epsanjassa

    Kulunut viikko oli mahtava B) Vietimme viimeisen kesälomaviikon lomaillen Espanjassa - ensin sunnuntaista torstaihin Valenciassa ja sitten vielä torstaista lauantaiaamuun Madridissa. Kelit suosivat; aurinko paistoi ja lämmintäkin riitti juuri sopivasti, ettei tarvinnut mitään takkeja mukanaan raahata. Tässäpä hieman matkakertomusta kuvakollaasin muodossa.

    Valencia oli mukavan kompakti kaupunki, liikuimmekin jalkaisin joka paikkaan. Vanha kaupunki on täynnä suoritettavia nähtävyyksiä, kuten tämä turistikarttakin osoittaa - ja kaikki mukavasti lähellä toisiaan.

    kartta

    Guugle on pullollaan kuvia Valencian nähtävyyksistä, joten tässä oma versiomme.
    Oikeassa yläkulmassa on ehkä Holy Grail - siis kahdestakin syystä ehkä, en ole varma oliko se nyt tuossa ja onhan se ylipäätään kiisteltyä, onko tuo edes se aito ja oikea.
    Parvekkeet ylhäältäpäin katsottuna olivat hauskoja - niinkuin tuo parveke, jossa oli koiria "ulkoilemassa".
    Jalkapalloa ei päästy tällä reissulla katsomaan, joten tyydyimme ihailemaan stadionia ulkopuolta.

    sights

    Koska kävelimme paljon oli lepotauoilla suuri merkitys. Muuten saattoi käydä näin: ennen ja jälkeen kuvat tilanteesta, jossa Miiskulla saattoi jo mennä herne nenään liialliseen tamppaamiseen ilman taukoja. Hymy kuitenkin löytyi, kun nenään eteen kannettiin 8,50 euron (88|) sangrialasi. Oli muuten reissun kallein drinksu, tuolla hintaa olisi irronnut jo koko pullo viiniä!!!

    ennen_ja_jälkeen

    Muutenkin nesteytyksestä on pidettävä lämpimässä ilmanalassa huoli! Suurinta herkkuani (punkun lisäksi) oli tuo appelsiineista puristettu tuoremehu - zumo. Naminam!!!

    juomaa

    Valenciassa on myös upeaa biitsiä silmänkantamattomiin. Rannan tuntumassa meni kiva rantakatu, jossa oli kymmeniä pieniä ravintoloita. Satamassa oli toinen toistaan upeampia veneitä.
    Kävelimme rannalta keskustaan ja reitti kulki ei niin loisteliaan kaupunginosan läpi. Kaduilla lojui patja, sohva, puussa roikkui tyyny (8|), talot olivat ränsistyneitä. Pojot kuitenkin nerokkaille pyykinkuivausratkaisuille!

    beach

    Tuossa kartassakin näkyy osittain reunoilla vihreä kaistale, vanha jokiuoma. Kävelimme siellä muutamaan otteeseen ja totesimme sen olevan varsinainen Rantaraitti!! Erityisesti iltaisin se oli täynnä juoksijoita,lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia. Löytyipä sieltä tuollainen "ulkoilmakuntosalikin", missä lenkin päätteeksi saattoi tehdä erilaisia lihaskuntoliikkeitä.

    jokiuoma

    Tässä kohtaa turisteille iski huono omatunto - mitenkä sen oman kuntoilun laita...? No eipä hätää, hoidimme homman tehokkaasti porrastreeneillä :))

    portaat

    Jokiuomaa pitkin kävelemällä päätyi Valencian ehkä tunnetuimpaan matkailunähtävyyteen: "The City of Arts and Sciences". Se on viidestä taiteeseen ja tieteeseen liittyvästä näyttelytilasta ja rakennuksesta koostuva suuri keskus. Kävimme ainoastaan Oceanográficossa (akvaario) sisällä, muita tyydyimme ihailemaan ulkoapäin.

    Tiede_taide_kaupunki

    Oceanográfico on Euroopan suurin akvaario ja päätimme käydä moikkaamassa delfiinejä, pingviinejä ja muita meren eläviä. Kokemus oli kaksijakoinen. Toisaalta tuli paha mieli, kun iso mikäliemeritursas kiersi pienessä altaassa yhtä ja samaa ympyrää koko ajan. Toisaalta oli upeaa nähdä esimerkiksi hai niin läheltä. Pingviinit olivat niin ketteriä kavereita suihkimaan vedessä, että kameraan tallentui ainoastaan tuollainen vuoden luontokuva -tyyppinen otos.

    akvaario

    Ennen lähtöä työkaveri kysyi minulta, oliko paikallisella härkäareenalla härkätaisteluita ja menisinkö katsomaan. Vastasin reippaasti meneväni tietysti, jos mahdollisuus tarjoutuu. Enpä tajunnut mitä suustani päästelin.
    Kävimme katsomassa härkäareenaa ja sen yhteydessä olevaa museota. Hävettää tunnustaa oma sivistymättömyyteni aiheen suhteen. Enhän minä ollut tajunnut, miten sitä härkäparkaa kidutetaan ja lopuksi tapetaan 88| Minä luulin että ne äijät vaan heiluttelee sitä viittaansa ja näppärästi väistelee härkää.
    Museossa oli näytillä matadorien asuja - miten ihmeessä kukaan mies on niihin ikinä voinut mahtua??? Asu näytti lähinnä kymmenvuotiaan pojan puvulta. Näytillä oli myös vuonna 1992 kuolleen matadorin asu - internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tämäkin linkki. Tosin ihan 100% varma en nyt ole että kyseessä on sama tapaus, mutta muistelen matadorin olleen tuon nimisen.
    Että menisinkö katsomaan - no en todellakaan!!!

    härkä

    Valenciasta junailimme Madridiin todellisella pikajunalla. Huippunopeus oli parhaimmillaan 301 km/h eikä vauhtia edes huomannut. Juna oli aikataulussa ja meno oli oikein miellyttävää, suosittelen. Meno-paluulippujen hinnaksi kahdelta ihmiseltä tuli 137€ - jos liput olisi varannut paljon aiemmin olisi ne varmaan saanut vieläkin halvemmalla.
    Huomatkaa kuvassa uuden (Joaquin Sorolla) ja vanhan (Estacio del Nord) juna-aseman arkkitehtuurinen ero.

    junailua

    Madridissa olemme käyneet aiemminkin, joten keskityimme vain olennaiseen - KENKÄKAUPPOIHIN ja shoppailuun :)) Plaza Mayorilta olisi saanut ostettua aidon merkkilaukunkin, mutta kaupanteosta ei tahtonut tulla mitään - pojille tuli aina kiire poistua, kun poliisit tulivat lähelle. :roll: Näppärä systeemi pojilla, laukut levittyivät lakanan päälle jonka sai yhtä nopeasti naruilla kasaan ja olalle, kun lähtö tuli.

    madrid

    Do you want to sleep with me? No todellakin - Madridin hotellissa oli parisuhderauhamme kannalta parempi täkkijärjestely (ketkä muka oikeasti voi nukkua yhdellä, yhteisellä täkillä???) ja näkymäkin kertoi hotellin sijaitsevan rauhallisella pikkukadulla, jolla ei ole juurikaan liikennettä.
    Väärin!!!
    Kadulla mitä ilmeisemmin sijaitsi hyvinkin suosittu klubi ja jengiä parveili ikkunamme alla läpi yön. Varsinkin lauantain vastainen yö oli erityisen villi, kaikki juhlivat Halloweenia. Parasta Madridin baareissa on se, että ei ne mene kiinni edes aamuneljältä, wohoo!!! Joten kun lähdimme silmät ristissä klo 6.30 taapertamaan kohti lentokenttäbussia törmäsimme alhaalla isoon, iloiseen bilettäjänuorisojoukkoon. Olis vissiin pitänyt antaa periksi silloin joskus 02.00, pukea vaatteet päälle ja liittyä joukkoon. :>> Ehtiihän sitä kotonakin nukkumaan...

    hotelli

    Matkailu on mukavaa mutta hitusen mukavampaa se olisi, jos osaisi edes pikkuisen espanjaa. Hola, una cerveza, vino tinto (coppa), cafe con leche, zumo - kovin on juomapitoista tää mun sanastoni :>> En oppinut edes sanaa anteeksi espanjaksi, kun ei ne paikalliset mitään anteeksi pyytele vaan jyrää päälle vaan! Pitää vissiin alkaa selailemaan Jamkin kielikeskuksen tarjontaa, nyt kun kerran opiskelenkin siellä!

    Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :wave:

  • Punoitusta naamalla liittyen linja-autoihin

    Tänään oli Keskisuomalaisessa juttua 50 vuotta vanhasta yrityksestä nimeltä Viitasaaren Tilausliikenne.

    Firma on minulle tuttu ensinnäkin tietysti siitä, että se hoiti kotipaikkakunnallani koulukyydit. Ai että oliko muuten niiiin noloa, kun koulussa oli hiihtoa ja bussiin piti ottaa sukset mukaan :oops: Näin aikuisena sitä ei vaan enää voi ymmärtää mitä noloa siinä oikein oli, kun melkein kaikki joutui niin tekemään. Kevyttä punoitusta teinityttöjen poskille aiheuttivat tietysti myös Paanasen pojat, nykyiset yrittäjät - Keimo ja Osmo - jotka aina välillä jo toimivat koulukyytien kuskeinakin.

    Viitasaaren Tilausliikenne oli myös minun ensimmäinen kesätyöpaikkani. Kävelin matkatoimiston tiskille kysymään pääsisinkö kesäksi siivoamaan linja-autoja. Muistan vieläkin sen hämmennyksen, kun Jenny Paananen lupasi töitä ja kysyi suostuisinko olemaan välillä siinä matkatoimiston puolellakin. Että mitä?? 8| No siis ilman muuta, jos kerran kelpaisin toimistohommiinkin!!

    Parhaimman opetuksen sain kuitenkin silloiselta yrittäjältä Veikko Paanaselta (Keimon ja Osmon isä, yksi firman perustajista). Olin siivonnut ensimmäisen linja-autoni. Aikaa olin käyttänyt tyyliin tunnin ja tehnyt mielestäni todella hyvää jälkeä. Veikko kysyi olinko mielestäni tehnyt hyvää työtä. Minä vastasin myöntävästi.

    Tämän jälkeen kävimme kohta kohdalta läpi, mikä kohta oli jäänyt hieman rempalleen ja minkä olisi voinut tehdä paremmin. Taas punoitti posket...olin niin nolona!!! Otin kuitenkin opikseni ja sen jälkeen tilausajosta tulevan bussin siivoamiseen menikin valehtelematta useita tunteja; patterien alta pyyhittiin pölyt ja hiekat käsin luutulla eikä millään mopilla, roskikset pestiin käsin, joka paikka putsattiin tiptop kuntoon.

    Yhdestä lehtijutusta tuli niin paljon hyviä muistoja mieleen. :) Täytyy todeta, että olen kyllä erittäin kiitollinen Jennylle ja Veikolle siitä, että he ottivat minut töihin ja opettivat sekä neuvoivat tekemään kunnolla töitä. Siitä on ollut paljon hyötyä tähän astisessa elämässäni.

Footer:

The content of this website belongs to a private person, blogs.fi is not responsible for the content of this website.